Hiljaiset balladit

  Kuluvana vuonna YLE hemmottelee katsojia tarjoamalla uusintoina Colin Dexterin Morse -sarjan rinnalle luotua nuoren uraansa aloittelevan konstaapeli Endeavour Morsen vaiheista. Yhdeksän kautta kestänyt sarja alkaa vuodesta 1965.   Klassista musiikkia ja sanaristikoita rakastava haaveilija on kollegoilleen outo lintu. Morse on hyvä etsivä mutta huono poliisi, kuten hänen esimiehensä komisario Thursday toteaa alaiselleen. Viittaukset klassisen musiikin teoksiin, Antiikin Rooman ja Kreikan kulttuureihin sekä Raamattuun kannattelevat Nuori Morse -sarjaa hyvin alusta loppuun asti. Esimerkiksi toisella tuotantokaudella Chopinin Nocturne b-molli (opus 9, nro 1) antaa musiikillisen kehyksen Blaise-Hamiltonin kartanossa sijaitsevassa tyttökoulussa tapahtuville murhille. Lopulta sankarimme, surullisen hahmon ritari, nuori konstaapeli Endeavour Morse ratkaisee tämänkin tapauksen. Spotifysta löytyy useampiakin soittolistoja nuoren Morsen jaksoissa kuultavasta musiikista. Sinänsä harmi...

  Lupa- ja valvontavirasto julkaisi alkuvuodesta 2026 aluehallintovirastojen tilaaman väestökyselyn. Sen aiheena oli yleisten kirjastojen koettu merkitys ja hyödyt sekä kansalaisten kirjastoihin kohdistamat arvot ja odotukset. Suurin osa vastaajista (75 %) ilmoitti käyttävänsä kirjastoa eniten kirjojen ja lehtien lainaamiseen. Kyselyn tulosten perusteella kirjastolla tilana on myös suuri merkitys asiakkaille. 34 % vastaajista kertoi lukevansa aineistoa kirjastossa ja 24 % kertoi oleskelevansa kirjaston tiloissa. Kirjastoissa järjestettyihin asiakastapahtumiin ja tilaisuuksiin kertoi osallistuvansa neljätoista prosenttia vastaajista. Kahdeksalle prosentille vastaajista kertoi käyttävänsä kirjastoa peli-, kokous- tai työtilana.     Nämä viralliset lukemat mielessäni pohdin Salon pääkirjastoa tilana. Kirjastomme järjestää asiakkaille erilaisia tapahtumia. Viime viikolla saimme nauttia sekä paikallisten että tanskalaisten lasten ja nuorten musiikkiesityksistä. Minua ilahdut...

  Selailin eräänä päivänä työpaikallani vanhoja lehtileikkeitä sisältäneitä albumeja. Musiikkikirjastotyöstä tuli eteeni kolme mielenkiintoista uutista. Olen sen verran nuori, että en ole aikaisemmin ymmärtänyt ajatella asiaa musiikkikirjastolaisen näkökulmasta.   Vuoden 1981 lokakuussa Salon Seudun Sanomat kirjoitti kahdessa eri jutussa, kuinka kirjasto palvelee musiikinharrastajia. Lokakuun kuudentena ilmestyneessä lehdessä kirjoitettiin kirjastolautakunnan kokouksessa tehdystä päätöksestä, joka mahdollisti äänilevyjen lainaamisen asiakkaille seuraavan vuoden alusta alkaen. Päätöksen perusteena oli muualta saadut hyvät kokemukset. Uutisen mukaan kustannukset kirjojen ja konserttimusiikkilevyjen osalta yhtä lainauskertaa kohti olivat jokseenkin samat. Sen sijaan kevyen musiikin äänitteiden kestävyys oli osoittautunut heikommaksi. Ennen äänilevyjen lainaamisen aloittamista Salon kirjastosta oli ollut mahdollista lainata kielikasetteja ja -levyjä sekä lasten satu- laulukaset...

  Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä  Aiheen tähän kirjoitukseen sain, kun luin Jukka Haaviston kirjaa Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Kirjan luvussa ”Jazzin tulo Suomeen” Haavisto esittää väitteen, jonka mukaan Porilaisten marssin tekijä olisi ollut vuosina 1820–1851 elänyt hesseniläinen, Turkuun asettunut Konrad Greve. Ihan näin asia ei kuitenkaan ole. Faktat olisi opettajataustaisen Haaviston kuitenkin kannattanut tarkistaa ennen kirjan julkaisemista. Jazz oli enemmän Haaviston omaa aluetta. Wikipedia-artikkelin mukaan Haaviston mainitsema Greve sovitti Porilaisten marssin puhallinorkesterille. Suomen puolustusvoimien kunniamarssina vuodesta 1918 olleen marssin säveltäjästä ei olla edelleenkään täysin varmoja. Sävelmä on Wikipedian mukaan mahdollisesti jo 1700-luvulta. Nykyisin käytössä olevat sanat ovat peräisin J. L. Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls Sägner) vuonna 1860 ilmestyneestä toisesta osasta. Zach...

    Vuonna 1997 ilmestyi Pertti Luhtalan kirjoittama ja   WSOY:n kustantama kirja Rumbakuninkaista salsatähtiin. Kuubalaisten ja kuubalaislähtöisten muusikoiden ja yhtyeiden sekä musiikkityylien vaiheiden lisäksi Luhtala kertoo kirjassaan, kuinka suomalais-latinalaisamerikkalaisen musiikin tarina alkoi jo 1800-luvun lopulla. Antti Ahonen -niminen herrashenkilö oli tehnyt puhallinseitsikolle sovituksen habanera-rytmisestä La Palomasta. Luhtalan kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen väittämä siitä, miten ja milloin tango tuli Suomeen. Vastaus on toisena päivänä marraskuuta vuonna 1913 kello 14. Tuolloin Toivo Niskanen tanssi Helsingin Ruotsalaisen teatterin tulevan johtajan Elsa Nyströmin kanssa salonkitangoa Apollo-teatterissa. Ainoastaan tosikko epäilee tätä asiaa koskevan tiedon todenperäisyyttä. Tiedon merkittävyys on rinnastettavissa siihen tietoon, kuinka jazz-musiikki saapui Suomeen s/s Andanian matkustajien mukana vuonna 1926. Rumbakuninkaista salsatähtiin -kirja...

  Olen monimerkityksellisesti ollut musiikin tiellä kouluvuosista lähtien, eli noin puoli vuosisataa. Osana tätä taivallusta olen opetellut välttävästi soittamaan eri instrumentteja. Jossain vaiheessa tulivat myös teorian ja säveltapailun opinnot ajankohtaisiksi. Oppikirjana tunneilla käytettiin Sibelius Akatemian lehtorin Timo von Creutleinin teosta Säveltapailun ja musiikin teorian peruskurssit 1-3 . Mielenjäävin esimerkkisävellys tuossa kirjassa oli katkelma Johann Sebastian Bachin Bouréesta (BWV 996). Bachin yhtenäistettyjen nimekkeiden luettelossa sävellys on e-mollissa. Tämän luuttuteoksena tunnetun sävellyksen alkuperäinen soitin on jossain määrin epävarma. Mahdollinen alkuperäissoitin on ollut Lautenklavier, joka on eräänlainen luutun ja cembalon yhdistelmä. Creutleinin kirjassa Bourée oli a-mollissa, joka on ergonomisesti edullinen ratkaisu, kun kappaletta soitetaan esimerkiksi kitaralla I asemasta. Svengaavan hirven majatalossa pistäytyneet ja progehenkisestä maljasta ...

En tiedä mitkä kaikki seikat ovat olennaisia musiikkimaun muotoutumisessa. Ihanteellinen tilanne olisi, jos voisi ja jaksaisi kuunnella mahdollisimman ennakkoluulottomasti monenlaista musiikkia. Omalla kohdallani suuresti vaikuttaneita osatekijöitä musiikkimaun muotoutumisessa olivat yhdeksän vuotta minua vanhempien siskojeni ostamat C-kasetitt. He olivat jo muuttaneet pois lapsuudenkodistaan, kun noin kymmenen vuoden ikäisenä aloin tehdä löytöjä heidän kokoelmistaan. Tässä merkittävimmät mieleeni jääneet: Steeleye Span: All Around My Hat (1975)  Queen: A Night at the Opera (1975) Queen: Sheer Heart Attack (1974) Slade: Old New Borrowed and Blue (1974) Paul McCartney & Wings: Band on the Run (1973) Slade: Slayed? (1972) Led Zeppelin: IV ( 1971) Listalta puuttuvat yksi Donny Osmondsin ja yksi Suzi Quatron kasetti. En muista noiden Osmondsin ja Quatron albumien nimiä. Suurin mielenkiintoni tuolla listalla olevista levyistä kohdistui nuorukaisena ja kohdistuu edelleenkin Led Z...

  Japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin novellissa With the Beatles kertojaminä pohdiskelee ajankulumista ja ikääntymistä, kouluajan kokemuksia sekä brittiläisen populaarimusiikin invaasiota Japaniin. Samainen kertoja toteaa joutuneensa myöntämään omien, nuoruudessaan elättelemiensä unelmien menettäneen voimansa. Unelman kuolema saattaa jollakin tavalla olla vielä todellisen elämän päättymistäkin murheellisempi asia. Joskus se tuntuu jopa kovin epäoikeudenmukaiselta. Kertojaminä muistelee tapahtumaa vuodelta 1964. Hän kohtaa koulun käytävällä ikäisensä tytön, joka kantaa käsissään With the Beatles -nimistä LP-levyä. Kohtaaminen jää ainoaksi. Jotain erityistä tuossa hetkessä tapahtui, kun kertoja haluaa palata siihen. Kohtaamisen tapahtumahetkellä koko maailma oli niin kutsutun beatlemanian vallassa. Kertoja toteaa, että itse ei ollut varsinaisesti Beatles-fani. Bändin musiikkia tosin kuuli usein esimerkiksi radiosta. Jazz ja klassinen musiikki olivat enemmän novellin kert...

 Innostuksen tähän kirjoitukseen sain, kun luin Timo Kalevi Forssin kirjoittamaa teosta Mikko Saarela: Eppu Normaalin sanoittajamestarin tarina (julkaistu 2025).  Kirjassa todetaan, kuinka rockia ei radiosta tullut 1970-luvulla kuin muutama tunti viikossa. En muista, mikä tilanne oli seuraavalla vuosikymmenellä. Sen sijaan muistan yksittäisiä Rockradion ohjelmia, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Ensimmäinen näistä lähetettiin vuoden 1981 helmikuussa Bill Haleyn kuoleman jälkeen. Ohjelmassa käytiin Haleyn elämäkertaa läpi samalla, kun kuulijaa hemmoteltiin soittamalla hänen suosituimpia biisejään. Toinen mieleeni jäänyt lähetys oli talvella 1983. Tuolloin ohjelmassa esiteltiin Mark Shipperin kirjoittamaa ja Juice Leskisen suomentamaa satiirista Beatles-historiikkia Paperback Writer - Beatlesien elämä ja toiminta. Shipperin kirja julkaistiin jo vuonna 1978. Leskisen suomennos ilmestyi neljä vuotta myöhemmin. Wikipedia-artikkelin mukaan Shipperin kirjassa yhdistetään tosita...

Vuonna 1980 ilmestyi Bruce Springsteenin viides studioalbumi   The River. Toisella isosiskollani oli tämä levy. Omia suosikkejani tältä tupla-albumina julkaistulta paketilta oli levyn nimikkobiisin The Riverin lisäksi Sherry Darling, jolla Clarence Clemons puhaltaa fonia niin hienolla tyylillä, että sitähän oli pakko yrittää imitoida. Olihan se komeata, kun ”Big Man” puhalsi nuotit ojennukseen. Albumilta löytyy myös Cadillac Ranch , joka viittaa Texasin Amarillossa olevaan installaatioon.  Teos koostuu kymmenestä vuosien 1949–1963 aikana valmistetusta Cadillacista. Autot on upotettu keulastaan maahan. Ne seisovat samassa kulmassa kuin Kheopsin pyramidi. Installaatio on rakennettu vuonna 1974. Sen tekijät ovat Chip Lord, Hudson Marquez ja Doug Michels, jotka kuuluivat Ant Farm -nimiseen ryhmään.   Bruce Springsteenin Cadillac Ranch -laulun kolmannesssa säkeistössä lauletaan James Dean in that Mercury ´49  Junior Johnson runnin´ through the woods of Caroline ...

Musiikki ei tunne kielirajoja. Kerron asiasta havainnollistava esimerkin. Lauloin 1990-luvulla turkulaisessa Sekakuoro Kulkusissa (nykyisin Auralia). Kuoron taiteellisena johtajana toimi tuolloin Kari Turunen. Teimme syyskuussa 1998 kahden viikon kiertueen Yhdysvaltojen Keski-Länteen. Kiersimme kahdella bussilla Illinoisin, Iowan ja Wisconsinin takamaita. Minulla oli pitkään matkan jälkeen virheellinen mielikuva esiintymispaikkakunnistamme. Ajattelin, että Chicagossa pitämäämme konserttia lukuun ottamatta, esiinnyimme pienillä paikkakunnilla, joista voisi käyttää ystävällisesti nimeä ”podunk”, eli perähikiä. Joskus on ihan hyvä tarkistaa asioita ihan omaksi parhaaksi ja huomata olleensa väärässä ensimmäisenä, ennen kuin joku toinen tekee sen. Pieni selaus Wikipediassa antoi seuraavat tiedot: Peoria (Illinois) asukasluku vuoden 2019 arvion mukaan oli 110 417 asukasta, Cedar Rapids (Iowa): asukasluku 126 326 vuoden 2010 väestönlaskennassa ja Des Moines (Iowa) asukasluku 213 096 ...

  Mitäpä olisi uudenvuodenpäivä ilman Wienin Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia? No ei yhtään mitään. Tänä vuonna orkesteria johti kanadalainen kapellimestari Yannick Nézet-Séguin. En muista tarkkaa vuotta, milloin olen alkanut seuraamaan näitä uudenvuoden konsertteja, mutta se on ollut joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Konserttien sisältö koostuu pääasiassa Strauss -perheen, Johann Strauss vanhemman ja hänen kolmen poikansa Josephin, Johannin ja Eduardin sävellyksistä. Heidän lisäkseen tämänvuotisessa lähetyksessä oli tarjolla muun muassa Joseph Lannerin, Carl Michael Ziehlerin, Maurice Ravelin, Joseph Haydnin, Wolfgang Amadeus Mozartin, Philipp Fahrbachin ja Francis Poulencin musiikkia.       Tänä vuonna konserttia johtanut Yannick Nézet-Séguin on verrannut Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumaan Super Bowliin. Molemmissa väliajoilla nähtäväksi ja kuultavaksi tarjottavat ohjelmistot ovat vähintään yhtä kiinnostav...

Haastattelin kerran erästä pitkän linjan musiikkialan yrittäjää. Hän toimi soitinkauppiaana ja ehti kokea monenlaisia tilanteita, joissa asiakkaat tekivät ostopäätöksiä. Tämä vanhempi herrasmies kertoi minulle muun muassa kaksi joulunaikaan sattunutta tapausta. Ensimmäinen niistä liittyi huuliharppuihin. Monena vuonna asiakkaat tulivat ostamaan viime hetken lahjana huuliharppua. Soittimessa on monia hyviä puolia. Se on edullinen, menee pieneen tilaan ja sen saa heti mukaansa. Kauppias tuumi yhdessä liikekumppaninsa kanssa, että jos tänä vuonna jouluaaton viimeinen asiakas haluaa ostaa huuliharpun, niin annetaan se hänelle ilmaiseksi. Näin tosiaan tapahtui. Asiakas yllättyi, eikä meinannut ensin uskoa, että hän saa huuliharpun lahjaksi. Hän ehti jo hetken epäillä, että hänen kustannuksellaan pilailtiin. Lopulta asiakas kuitenkin vakuuttui, että herrat olivat ihan tosissaan ja poistui liikkeestä tyytyväisenä. Toinen kauppiaan kertoma tapaus oli, kun pikkupoika vanhempineen tuli liikkee...

  Halikon Tavolan kylän Mikolan rusthollin poika Emil Edvard Kavera oli Angelniemen seurakunnan pitkäaikainen kanttori. Vanhat halikkolaiset muistavat kuinka Kaveran Epulla oli tapana esitellä itsensä, että ”hän on dir cant ja pal pääl.” Dir cant viittasi hänelle myönnettyyn director cantus -arvonimeen.  Toisena työnään hän hoiti Halikon kunnan palopäällikön virkaa. Emil Kavera opiskeli kanttorin ammattiin Helsingin lukkari-urkurikoulussa (myöhemmin koulun nimi muutettiin Helsingin kirkkomusiikkiopistoksi) 1920-luvun alussa. Vuosikymmenen lopulla hän oli kanttorin työstä virkavapaalla jatko-opintojen vuoksi. Hän kävi laulutunneilla Helsingin Konservatorion yksinlaulun opettajan Väinö Lehtisen luona. Kovassa seurassa on Halikon poika ollut, sillä samalla opettajalla kävi myös muuan Georg Malmstén. Olisi mielenkiintoista tietää, kohtasivatko Kavera ja Malmstén milloinkaan edes ohimennen, kun laulutunneilla kävivät. Ainakin Malmsténista tiedämme, että hän lauloi myöhemmin Väinö...

  Tämän kirjoituksen aiheena on kansanmusiikissa käytetty klarinetti. Soittimesta käytetään muun muassa Aleksis Kiven teoksissa myös kansanomaista nimitystä klaneetti. Tämän vuoksi olen ottanut kirjoitukseeni esimerkkejä Nummisuutareista sekä Seitsemästä veljeksestä. Muita käyttämiäni lähteitä ovat muun muassa Paavo Helistön klarinetin käyttöä suomalaisessa kansanmusiikissa koskeva tutkimus sekä ennen tätä teosta ilmestynyt klarinetisteja varten tehty kansansävelmien kokoelma.       Klarinetin kehitysvaiheita Helistön mukaan nykyisen klarinettimme syntyvaiheet ovat monessakin suhteessa epäselvät. Monissa tietokirjoissa esitetään nürnbergiläisen soitinrakentaja Johann Christoph Dennerin keksineen klarinetin 1700-luvun alussa. Väite on Helistön mukaan suurin piirtein tosi. J. C. Denner oli Saksan tunnetuimpia soitinrakentajia, joka kahden poikansa kanssa teki ja kehitti muun muassa pommereita, oboeita, fagotteja, nokkahuiluja ja klarinettien edeltäjiä. Tärkein ...