Cadillac Ranch

Vuonna 1980 ilmestyi Bruce Springsteenin viides studioalbumi  The River. Toisella isosiskollani oli tämä levy. Omia suosikkejani tältä tupla-albumina julkaistulta paketilta oli levyn nimikkobiisin The Riverin lisäksi Sherry Darling, jolla Clarence Clemons puhaltaa fonia niin hienolla tyylillä, että sitähän oli pakko yrittää imitoida. Olihan se komeata, kun ”Big Man” puhalsi nuotit ojennukseen. Albumilta löytyy myös Cadillac Ranch, joka viittaa Texasin Amarillossa olevaan installaatioon.  Teos koostuu kymmenestä vuosien 1949–1963 aikana valmistetusta Cadillacista. Autot on upotettu keulastaan maahan. Ne seisovat samassa kulmassa kuin Kheopsin pyramidi. Installaatio on rakennettu vuonna 1974. Sen tekijät ovat Chip Lord, Hudson Marquez ja Doug Michels, jotka kuuluivat Ant Farm -nimiseen ryhmään.  

Bruce Springsteenin Cadillac Ranch -laulun kolmannesssa säkeistössä lauletaan

James Dean in that Mercury ´49

 Junior Johnson runnin´ through the woods of Caroline

Even Burt Reynolds in that black Trans-Am.

All gonna meet down at the Cadillac Ranch.  

 

Jos tätä tekstiä pitäisi jotenkin tulkita, niin todennäköisesti kyse on jostain mielentilasta enemmän kuin varsinaisesta kohtaamisesta fyysisessä paikassa, yrityksestä tavoitella vapauden ja ikuisen nuoruuden illuusiota. Kertosäkeessä tekstintekijä pääsee kunnolla asiaan, kun toteaa

Cadillac, Cadillac

Long and dark, shiny and black

Open up your engines, let ém roar

Tearing up the highway like a big old dinosaur

 

Toki vanhoja Amerikan autoja ja niillä ajamista voidaan arvostella esimerkiksi ympäristötietoisesta näkökulmasta, mutta siinä missä Cadillac Ranch on tiettyyn paikkaan rakennettu installaatio, jokaista lähinnä kesäisin teillämme kulkevaa vanhaa Amerikan autoa tai moottoripyörää voidaan arvioida myös taideteoksena ja / tai jopa perheenjäsenenä, jonka kunnossapitämiseen omistaja on uhrannut tuhansia työtunteja ja myös euroja. Nämä autoharrastajat ovat samalla tavalla kuin esimerkiksi veneilijät, asialleen omistautuneita ja voittopuolisesti reilua porukkaa. Muistan tilanteen, kun joitain vuosia sitten Iso-Britanniassa valmistetun japanilaista merkkiä olevan autoni toinen eturengas puhkesi ja aloin tien pientareella vaihtamaan vararengasta puhki menneen tilalle. Ainoat viereen pysähtyneet ja apua tarjonneet olivat vuoden 1955 Chevroletilla liikkeellä olleet alan miehet. En tarvinnut apua, mutta mieltä lämmitti heidän asenteensa. Kiitin heitä ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset.

Alla olevat kuvat on otettu muutama vuosi sitten Salossa Taiteiden Yässä. Ne muodostavat vapaasti tulkittuna tilapäisesti olemassa olleen Cadillac Rachin paikallisen version.