Šaljapinin säestäjä

 

 

Keväällä 1989 suoritin varusmiespalvelusta Porin Prikaatissa. Aina tilanteen salliessa kävin varusmieskuoron harjoituksissa. Veteraanipäivänä kuoromme esiintyi Porin Urheilutalolla. Kiinnitimme huomiota jossain pukuhuoneiden lähellä käytävällä astelleeseen vanhaan, ystävällisesti hymyilleeseen mieheen. Jälkeen päin olen ajatellut, että olisi pitänyt käydä esittäytymässä ja juttelemassa tuon miehen kanssa. Kun kuoromme oli esiintynyt, istuimme katsomoon seuraamaan muiden esityksiä. Jossain vaiheessa sitten tuo vanha ystävällisesti hymyillyt mies kuulutettiin lavalle. Nimikin hänelle löytyi: George de Godzinsky. Tuossa vaiheessa hän oli 74-vuotias. Ikä ei kuulunut hänen soitostaan, vaan tunsin, kuinka saimme kuulla jotain erityistä, parempaa soittoa. Olin aikaisemmin soitellut pianolla joitain hänen kappaleitaan, mutta tämän Urheilutalon konsertin jälkeen aloin ns. fanittaa Godzinskyä.

Anne-Marie Franckin kirjassa ”Hymyillen: George de Godzinskyn elämä” kerrotaan, kuinka lapsena Suomeen emigroituneen perheen lapsi alkaa musiikin avulla löytää jalansijaa uudessa kotimaassaan. Huikea tarina Franckin kirjassa aukeaa lukijan silmien eteen, kun 21-vuotias nuorukainen lähtee venäläisen bassobaritonin Fjodor Šaljapinin säestäjäksi tämän kiertueelle Kauko-Itään. Maineikas laulaja oli jo elämänsä ehtoopuolella ja Godzinskyn mukaan tämän esityskunto vaihteli. Tämän vuoksi oli säestäjän tärkeätä kyetä transponoimaan nopeasti jopa prima vista.  

Aasian kiertueen jälkeen Šaljapin ja Godzinsky ehtivät myös levyttämään. Tokioon tuli Yhdysvalloista teknikko ja äänitykset tehtiin erään tavaratalon pienessä studiossa, jossa oli Bechstein-flyygeli. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä kuusitoista levynpuolta kaksipuolisille sellakkalevyille. Tuolloin käytössä ollut levytystekniikka oli kömpelöä. Ensin tehtiin vahalevyt, joista tehtiin galvanoidut matriisit. Niitä käytettiin varsinaisten levyjen painamiseen. Godzinskyn kertomaan mukaan heidän oli tarkoitus levyttää venäläisiä romansseja ja myös muita lauluja useilla eurooppalaisilla kielillä. Šaljapin lauloi italiaksi, ranskaksi, englanniksi ja saksaksi. Valitettavasti levytyksiä tuli vain neljän laulun verran, sillä Šaljapin sairastui influenssaan. Lopulta Šaljapin kelpuutti levytyksistä vain ”Volgan lautturit” ja Musorgskin ”Laulun kirpusta”. Tämä viimeksi mainittu Musorgskin ”Laulu kirpusta” löytyy ainakin 1990-luvun alussa julkaisulta Deccan kokoelmalevyltä ”Hundred Golden Years of Gramophone”.

George de Godzinsky ehti vaikuttaa pitkään suomalaisessa musiikkielämässä. Hän kuoli keväällä 1994 vähän ennen kuin olisi täyttänyt 80 vuotta. Vähän ennen Godzinskyn kuolemaa Fazer Musiikki julkaisi hyvin toimitetun nuottikokoelman, johon on kerätty suosittuja lauluja hänen pitkän uransa ajalta. Tältä kokoelmalta löysimme vaimoni kanssa sopivan sävellyksen tanssittavaksi häävalssina. Mutta se meneekin jo sitten yksityisasioiden puolelle.       


Kirjallisuutta: 

Anne-Marie Franck: Hymyillen: George de Godzinskyn elämä. Tammi: Helsinki 1992. 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohtaamisia Ole Halénin kanssa

Kuva
  Tämän kirjoituksen aiheena on Mr. Kitara eli Ole Halén (1944-2013). Tutustuin Oleen, kun olin töissä Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla. Hyvin nopeasti minulle tuli selväksi, että tämä nuotteja ja DVD-levyjä myymään tullut mies oli enemmän kuin myyntimies. Toisaalta hyvät jutut käyvät aina kaupaksi ja niitähän Olella riitti. Myyntimiehen rooli oli toki yksi puoli Olen persoonaa. Muusikkous oli toinen puoli, jos ihmistä pitää ahtaasti määritellä hänen työrooliensa puitteissa. Sain innoituksen tämän kirjoituksen tekemiseen, kun löysin Olesta vanhan valokuvan, jossa hän soittaa rakennussarjasta tekemääni Stratocaster-kopiota. Kuva on otettu keväällä 2011. Olin käymässä Olen kotona Sipoossa. Olin käynyt hänen luonaan kerran aikaisemminkin syksyllä 2010, kun Heikki Poroila teki Intervalliin Olesta haastattelun. Lähdin Heikille mukaan autokuskiksi. Linkki tähän haastatteluun löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Kirjastojen kokoelmien kannalta Ole Halén oli vastuunsa tuntenut kauppi...
Read more »

Gösta Sundqvist ja kymmenen markan seteli

Kuva
  Kuriositeettikaappini aarteisiin kuuluu kymmenen markan seteli, jossa on muusikko, radiokoomikko, tuottaja ja jalkapallovalmentaja Gösta Sundqvistin nimikirjoitus. Sundqvist jätti lauluillaan pysyvän jäljen suomalaiseen sielunmaailmaan, Monista hänen tekemistään lauluista, kuten  Teuvo, maantien kuningas, Pohjois-Karjala  ja  Mitä kuuluu Marja-Leena  on tullut klassikkoja, joissa suomalainen arkitodellisuus jäsentyy lempeän humoristiseksi kokonaisuudeksi. Käytännössä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, nimetä yhtä ehdotonta suosikkia Sundqvistin bändin Leevi and the Leavingsin biiseistä. Gösta Sundqvistista elämäkerran kirjoittanut Timo Kalevi Forss luonnehtii, kuinka Leevi and the Leavingsin parhaat biisit ovat kestäneet aikaa useita vuosikymmeniä, eikä mikään viittaa siihen, että bändin arvostus olisi hiipumassa. Gösta Sundqvist teki 19 albumillista musiikkia ja yli 700 radio-ohjelmaa. 1990-luvulla kuuntelin varmaan perheen jäsenille ja kavere...
Read more »