Koulutiellä

 

 

Eräänä aamuna radiossa soi Jean Sibeliuksen V. A. Koskenniemen runoon säveltämä ”Koulutie”.

”Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie. Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie.”

Tämä V. A. Koskenniemen koulutien kuvaus vuodelta 1924 on kuulemma kuin lukisi vanhaa Oulun karttaa. Ylioppilaaksi vuonna 1885 syntynyt runoilija kirjoitti Oulun Lyseosta 1903. Tämän jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen maisteriksi vuonna 1907. Turun yliopistosta Koskenniemi sai professuurin vuonna 1921. Vuosina 1924–1932 hän toimi Turun yliopiston rehtorina.

Muistan, että ensimmäisen kosketukseni ”Koulutie”-runoon oli jonkin Aku Ankan taskukirjan myötä, eikä suinkaan Sibeliuksen laulun tai runokirjan kautta. Sinänsä nerokas intertekstuaalinen viittaus Aku Ankan suomenkielisen version tekijöiltä. Muistan, että Aku Ankan tarinassa hahmot olivat todella kuin unessa tai ainakin poikkiteloin suhteessa koulunkäyntiin. Koskenniemen runoa voi tulkita myös runoilijan kouluvuosien muisteluna ja elämän ymmärtämistä jatkuvana, ”elinkautisena oppimisena”.

Jos omista kouluvuosista pitäisi jotain erityistä muistella, niin silloin pitää palata Turun iltalukiossa viettämäni aikaan. Se oli ensimmäinen koulu, jossa viihdyin. Oman kokemukseni mukaan tulin iltalukiossa arvioiduksi omana itsenäni, enkä esimerkiksi asuinpaikan, vanhempieni ammattien tai sosiaalisen aseman kautta. Historian ja filosofian opettajallamme oli suuri vaikutus siihen, että hakeuduin Turun yliopistoon opiskelemaan historiaa. Muitakin mielenkiintoisia persoonia koulussa oli. Biologian ja maantiedon opettaja kertoi, kuinka tähtitieteen professori Väisälä värväsi opiskelijoita siivoamaan juuri valmistuneen Tuorlan observatorion rakennusjätteitä, jotta rakennuksen avajaisia päästäisiin viettämään. Siivoamistyöstä sai jopa opintoviikkoja. Olihan siivoaja tehnyt työtä tieteen hyväksi. Muistan myös erään ruotsinopettajan, joka oli aina huoliteltu ja hyvin pukeutunut. Hän jäi etäiseksi, teititteli oppilaita. Toisaalta hän piti huolen siitä, että kieltä myös opittiin.

Kun opiskelijat iltalukiossa olivat iältään noin parikymppisistä eläkeläisiin, oli selvää, että joukossa oli monenlaista elämänkokemusta ja eri ammattien harjoittajia. Välitunneilla puhuttiin paljon muustakin kuin koulusta. Koulua käytiin Eskelinkatu neljässä eli Klassikossa. Ylioppilaskirjoitukset ja lakkiaiset pidettiin VPK:n talolla eli ”Brankulla”. Tiistaina 25.11. tulee kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun minusta ylioppilas leivottiin.  Sen jälkeen olen lähes koko ajan työn ohessa opiskellut jotain. Kaksi maisteritutkintoa ja paljon muutakin.

PS. Samaan aikaan ylioppilaaksi kirjoitti myös muuan Nikke T nimellä tunnetuksi tullut rap-artisti, joka esitti lakkiaisissa tekemänsä "Tämmöttis"-biisin, jossa kuvaillaan turkulaisia ja turkulaisuutta humoristisessa hengessä.