Suomi-Countrya Chicagossa

Musiikki ei tunne kielirajoja. Kerron asiasta havainnollistava esimerkin. Lauloin 1990-luvulla turkulaisessa Sekakuoro Kulkusissa (nykyisin Auralia). Kuoron taiteellisena johtajana toimi tuolloin Kari Turunen. Teimme syyskuussa 1998 kahden viikon kiertueen Yhdysvaltojen Keski-Länteen. Kiersimme kahdella bussilla Illinoisin, Iowan ja Wisconsinin takamaita. Minulla oli pitkään matkan jälkeen virheellinen mielikuva esiintymispaikkakunnistamme. Ajattelin, että Chicagossa pitämäämme konserttia lukuun ottamatta, esiinnyimme pienillä paikkakunnilla, joista voisi käyttää ystävällisesti nimeä ”podunk”, eli perähikiä. Joskus on ihan hyvä tarkistaa asioita ihan omaksi parhaaksi ja huomata olleensa väärässä ensimmäisenä, ennen kuin joku toinen tekee sen. Pieni selaus Wikipediassa antoi seuraavat tiedot: Peoria (Illinois) asukasluku vuoden 2019 arvion mukaan oli 110 417 asukasta, Cedar Rapids (Iowa): asukasluku 126 326 vuoden 2010 väestönlaskennassa ja Des Moines (Iowa) asukasluku 213 096 vuoden 2024 arvion mukaan. 

Kohtaamiset paikallisten asukkaiden kanssa olivat miellyttäviä. Vieraanvaraisuus oli ihan omaa luokkaansa. Asuimme sekä perheissä että motelleissa. Motellien huoneet olivat toistuvaa standardia, ei mitään persoonallista. Sen sijaan perheissä asuessamme pääsimme käymään mielenkiintoisia keskusteluja ja pääsimme näkemään paikallisten koteja. Osalla isäntäperheistä oli sukujuuria eri pohjoismaissa. Tapasin myös 1920-luvulla Minnesotaan muuttaneen isoäitini siskon lapsia, eli siis äitini serkkuja. He tulivat varta vasten paikalle kuuntelemaan esityksiämme.

Kiertueella kuoromme ohjelmistossa oli muun muassa suomalaissäveltäjien, kuten Einojuhani Rautavaaran ja Toivo Kuulan teoksia. Lisäksi esitimme virolaissäveltäjän Veljo Tormiksen teosta Inkerin illat, johon näyttelijä Antti Majanlahti teki koreografian. Tätä teosta esitimme kansallispuvut päällä. Asut olivat isäntiemme mielestä kovin eksoottisia. Muita teoksia esittäessämme pukeuduimme smokkiin ja naiset pitkiin juhlapukuihin. Itse asiassa olimme aika hyvännäköinen porukka, vaikka itse sanonkin.

Viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä meillä ei enää ollut konserttia. Yövyimme motellissa ja kun ilta oli lämmin ja poutainen, porukka kokoontui parkkipaikalle laulamaan ja soittamaan. Muistaakseni ykkösbassoa laulaneella Mikolla oli kitara mukana ja hän alkoi esittämään muun muassa Steve Goodmanin kappaletta City of New Orleans suomeksi. Juha Vainio sanoitti kappaleen vuonna 1976 nimellä Hyvää huomenta Suomi. Jossain vaiheessa huomasimme, että myös muut motellissa yöpyneet olivat panneet merkille porukkamme illanvieton. Lopulta yksi paikallisista tuli esittäytymään ja pyysi minua kysymään kitaristilta, jos hän voisi vielä kerran soittaa City of New Orleansin. Tämä sopi Mikolle ja hän soitti biisin uudestaan. Samalla huomasimme, että jää oli murrettu. Musiikki ei tosiaan tunne kielirajoja. Ryhmä paikallisia alkoi jutella kanssamme. Kerroimme, keitä olimme ja miksi yövyimme motellissa jne. Vastaavasti he kertoivat olevansa töissä eräässä Harley Davidsonille alihankintatöitä tekevässä metallialan yrityksessä. Osa heistä oli kotoisin Floridasta ja Georgiasta. Työn vuoksi he asuivat viikot motellissa. Hyvät juhlat päättyvät aina jossain vaiheessa ja Juha Vainion sanoitusta siteeraten ”saattaa aamu tuoda sulle jotain tullessaan”. Näin kävi nytkin, mutta ei siitä sen enempää.    

Steve Goodmanin kappaleen City of New Orleansin tunnetuin suomenkielinen versio on Karman tekemä levytys vuodelta 1976. Myös Matti Esko ja Yölintu ovat tehneet laulusta omat versionsa. Kun Steve Goodmanin alkuperäinen sanoitus kertoo Chicagon ja New Orleansin väliä kulkevasta yöjunasta, Juha Vainio käsitteli omassa tekstissään Suomen halki kulkevan rekan ja sen kuljettajan matkaa. Muistan kuulleeni tai lukeneeni jostain, että Vainion tekstissä oleva kohta ”tutun turbon vihellyksen kuulen, äänellään se mielen kohentaa” olisi alun perin lähtöisin Vainion hyvältä ystävältä toimittaja Raimo Häyriseltä. Niin tai näin. Aina silloin tällöin tuota lausahdusta kuulee siteerattavan eri yhteyksissä.

 

 

Tässä olemme matkalla aamiaispaikkaan. Kuljettaja tervehti meitä esittelemällä autonsa äänimerkkirepertuaaria. Komeat soundit lännen malliin.

Kaksi vanhaa entisöityä John Deereä löytyi erään isäntäperheen pihalta.