Hiljaiset balladit

  Eppu Normaalin perustajajäseniin kuulunut, tammikuussa 2019 menehtynyt Mikko Saarela piti loistavaa vanhoja monitasoisia lentokoneita ja niiden pienoismallien rakentamista esitellyttä sivustoa "Lentävät kangaspuut". Sivusto löytyy netistä edelleen. Siihen kannattaa tutustua, etenkin jos et ole nähnyt televisiosta 70- ja 80-luvuilla ranskalaista televisiosarjaa "Siipien sankarit". Jos olet nähnyt tuon televisiosarjan, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa käydä tutustumassa lentävien kangaspuiden sivustoon. Uskomattomilla virityksillä ovat ilmailun pioneerit lentäneet. Sydämeni sykkii edelleen kaksi- ja kolmitasoisille himmeleille. Sopivaan tunnelmaan pääsemistä auttaa, jos kuuntelee Kontran "Ressua ja punaista paronia".  Kiinnostava kaksitasokone on saksalainen Kurt Tankin suunnittelema Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz, eli tikli. Koneen ensilento lennettiin vuonna 1932. Konetta käyttivät Saksan Luftwaffen lisäksi Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Bulgarian, ...

  Suomen kesään kuuluvat kesäteattereiden esitysten lisäksi erilaiset musiikkifestivaalit. En tiedä pitäisikö niistä olla innostunut. Nimittäin festivaalien suhteen huomaan saavuttaneeni jo ajat sitten kyllästymispisteen, eli ei enää ainakaan vapaaehtoisesti. Osasyynä on toista korvaani vaivaava kuulon alenema. Kävin festivaaleilla tai puhekielellä festareilla 1980-luvun puolivälistä 1990-alkuun asti. Motiivina festareille lähtemiseen oli yleensä jonkin tietyn artistin ja bändin näkeminen tai vaihtoehtoisesti halu olla viihteellä. Ensimmäisen kerran olin 15-vuotiaana Ruisrockissa Turussa kesällä 1984. Nina Hagen oli tuolloin sunnuntai-iltana pääesiintyjänä. Minulla oli jossain vaiheessa kaksi hänen levyäänkin. Ennen Hagenia esiintyivät ainakin suomalainen Popeda ja ruotsalaisen Peps Perssonin bändi Peps Blods Band. Joku saattaa muistaa Perssonin laulaman version venäläisestä Huopikkaat -laulusta, joka julkaistiin 1980-luvulla eräällä Pedro´s Heavy Gentlemenin levyllä. Persson ei os...

  Kiinnostukseni urkumusiikkia kohtaan syttyi kesällä 1988, kun Hannu Taanila ja Enzio Forsblom tekivät Yleisradiolle radio-ohjelman Dietrich Buxtehudesta. Ohjelma lähetettiin suorana Kangasalan kirkosta. Ohjelmassa esiteltiin myös legendaarisen Kangasalan urkutehtaan toimintaa. Minulle Buxtehude oli tuntematon ennen tuota lähetystä. Mielenkiintoista oli kuulla kuinka nuoret Georg Friedrich Händel ja Johann Sebastian Bach kävivät kuuntelemassa vanhan Buxtehuden musiikkia Lyypekissä. Topi Linjama mainitsee kirjassaan Bach ja pyöräilyn taito Buxtehuden järjestäneen Mariankirkossa modernin musiikin iltoja. Niissä kuultiin saksalaista, englantilaista, hollantilaista, ranskalaista ja italialaista musiikkia. Bachin vierailu Lyypekissä venähti pitemmäksi kuin alun perin oli tarkoitettu. Kun hän lopulta palasi takaisin, hänen kerrotaan saaneen potkut urkurin virasta Arnstadtista, Thüringenistä. Linjaman mukaan työnantaja oli ihmetellyt, miksi Bach oli viipynyt pitkään Buxtehuden luona. Täm...

  Musiikkitieteilijä Topi Linjaman kirja Bach ja pyöräilyn taito on kenties merkittävin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Kirjan sivuilla Linjama opettaa ihmisenä olemisesta kaiken oleellisen. Mukaansa tempaavan road movien tavoin lukija pääsee seuraamaan, kuinka kirjailija ajoi viiden viikon aikana polkupyörällään läpi Suomen ja Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmien. Tähän Bachin suurteokseen sisältyy aaria, kolmekymmentä muunnelmaa ja uudelleen aaria. Goldberg-muunnelmat toimivat pyöräilevälle musiikkitieteilijälle kolmenkymmenen päivän pyörämatkana. Ensimmäinen aaria tarkoittaa lähtöä kotoa ja lopussa tuleva aaria tarkoittaa kotiinpaluuta. Vaikka Bach on säveltäjänä kirjassa pääosassa, Linjama muistaa kertoa lukijalle siitä, miten Bach tulee asemoida sekä suhteessa aikalaisiinsa että myöhempien aikojen musiikkiin. Huumori eri sävyjen muodossa on kirjassa läsnä koko ajan. Vai mitä tuumaatte tavasta, kuinka kirjailija esittelee Goldberg-muunnelmat lukijalle? Goldber...

  Kirjailija Daniel Katzin tuotanto on kuulunut mielilukemistooni 1990-luvun alusta. Kuuntelin hänen esikoisromaaninsa Kun isoisä Suomeen hiihti äänikirjana c-kaseteilta. Lukijana oli Kauko Helovirta. Jo ensimmäisen kasetin kuuntelun aikana tajusin, että tämä on nyt menoa. Sittemmin olen lukenut esikoisromaanin moneen kertaan suomeksi ja myös muilla kielillä. Otan tässä kirjoituksessa esille hänen kahdesta kirjastaan esimerkkejä siitä, kuinka musiikilliset elementit ovat osa kerrontaa.   Wikipedian mukaan Katzin vuonna 1969 ilmestynyt esikoisromaani kuvaa humoristisesti hänen juutalaisen sukunsa historiaa ja myös Suomen historian vaiheita 1900-luvulla. Romaanissa kuvataan muun muassa tsaarinarmeijan aliupseerin, kornetisti isoisä Bennon osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan.   Suomen suuriruhtinaskunta säästyi tältä sodalta, lukuunottamatta muutamia vähemmistöryhmiä, niiden joukossa Suomen juutalaiset miehet, joista useimmat olivat tai olivat olleet tsaarinarmeijan ...

  Yleisradion musiikkiosaston pitkäaikainen johtaja ja musiikkijournalisti Paavo Helistö kirjoitti 2000-luvun alussa klarinettitaiteilija Kusti Aerilan elämäkerran. Helistö oli itsekin klarinetisti ja elämäkertaa lukiessa huomaa hyvin, kuinka kirjan kohdehenkilön elämänvaiheiden käsittely on ollut selvästi mieluisa tehtävä. Kirjan lukijalle osoitetuissa alkusanoissa hän toteaa seuraavasti: Aerilan ura oli poikkeuksellinen. Hän oli Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterin, myöhemmän Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäinen suomalaissyntyinen puupuhaltimien äänenjohtaja – ennen häntä nämä tehtävät olivat ulkomaalaisten, pääasiassa saksalaisten muusikoiden hallussa. Hän laati ensimmäisen suomalaisen klarinettikoulun 1907; seuraavat ilmestyivät vasta vuosina 1972 ja 2004. Aerilan oppijakso palveli vuosikymmenten ajan suomalaisten klarinetistien opiskeluvälineenä. Vielä 1982 siitä julkaistiin 16. painos. Aerilan klarinettioppilaiden määrä liikkuu sadoissa. Häntä voidaan pitää aikamm...

Miljoonasateen vuonna 1986 levyttämä kappale Lapsuuden sankarille  kertoo maailman ensimmäisestä avaruuslentäjästä, neuvostoliittolaisesta ilmavoimien koelentäjästä ja kosmonautista Juri Aleksejevitš Gagarinista ( 1934–1968 ). Laulun tekijän Heikki Salon mukaan Gagarin ei ollut hänen ”oman lapsuutensa sankari”. Salon kertoman mukaan laulun kertosäkeessä laulettu ”tule elävänä takaisin” voi sisältää myös vastarintaista ajattelua, jota hän kuvailee sanoilla: ”Säily elossa sankari, älä kuole valtion mukana”. Juri Gagarin opiskeli Ljubertsyn maatalouskonekoulussa ja valmistui sieltä vuonna 1951. Tämän jälkeen Gagarin aloitti valimoteknikon opinnot Saratovin teollisuusteknillisessä koulussa, josta hän valmistui vuonna 1955. Samana vuonna hän sai päättötodistuksen myös Saratovin lento-opiston iltakoulusta. Ensimmäisen yksinlentonsa jälkeen Gagarin kirjoittautui lentosotakouluun, josta hän valmistui hyvin arvosanoin. Vuosina 1957–1960 hän palveli hävittäjälentäjänä Arktiksella. Nousujo...