Festarikokemuksia

 

Suomen kesään kuuluvat kesäteattereiden esitysten lisäksi erilaiset musiikkifestivaalit. En tiedä pitäisikö niistä olla innostunut. Nimittäin festivaalien suhteen huomaan saavuttaneeni jo ajat sitten kyllästymispisteen, eli ei enää ainakaan vapaaehtoisesti. Osasyynä on toista korvaani vaivaava kuulon alenema. Kävin festivaaleilla tai puhekielellä festareilla 1980-luvun puolivälistä 1990-alkuun asti. Motiivina festareille lähtemiseen oli yleensä jonkin tietyn artistin ja bändin näkeminen tai vaihtoehtoisesti halu olla viihteellä. Ensimmäisen kerran olin 15-vuotiaana Ruisrockissa Turussa kesällä 1984. Nina Hagen oli tuolloin sunnuntai-iltana pääesiintyjänä. Minulla oli jossain vaiheessa kaksi hänen levyäänkin. Ennen Hagenia esiintyivät ainakin suomalainen Popeda ja ruotsalaisen Peps Perssonin bändi Peps Blods Band. Joku saattaa muistaa Perssonin laulaman version venäläisestä Huopikkaat -laulusta, joka julkaistiin 1980-luvulla eräällä Pedro´s Heavy Gentlemenin levyllä. Persson ei osannut suomea. Hänelle oli tehty paperille foneettiset merkit, joiden avulla hän pystyi laulun laulamaan.[1]   

Tuolta ensimmäiseltä Ruisrock-reissulta minulla ei ole yhtään valokuvaa. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen kävin Ruisrockissa vielä vuosina 1985, 1986 ja 1987. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että aina emme ehtineet Saarronniemen leirintäalueelta Ruissalon kansanpuiston alueelle, kun oli muuta menoa.  

Ruisrockin lisäksi kävin Seinäjoella Provinssirockissa 1986, 1987, 1988 ja 1990. Näiden tapahtumien lisäksi olin ainakin Hämeenlinnan kaupunginpuistossa järjestettävässä Ämyrockissa vuosina 1985 ja 1986. Tuosta vuoden 1985 Ämyrockista minulla on joitakin kuvia. Menimme Hämeenlinnaan kavereiden kanssa. Tuosta festaripäivästä on hyvä kuvaus Jarkko Jokelaisen kirjassa ”Smack: Kuolemaantuomitun laulu”.

Ennen Smackia lavalle nousee Hämeenlinnan oma suuruus Irwin Goodman, joka on terävimmät vuotensa jo ohittanut ja nostattaa suupieleen lähinnä vaivautuneen hymyn. Kiljukanistereistaan rohkaisua ammentaneilla hc-punkeilla on vauhti päällä, kun he riehuvat lavan edessä Irwinin laulaessa tuoreinta hittiiään: ”Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti, oikea härmäläinen.” Ironiamittari on painunut tukevasti punaisen puolelle.

Jokelainen tekee Smackin Hämeenlinnan keikasta tiukkaa analyysiä:

Ensimmäisen albumin ilmestymisestä ei ole kuin reilu puoli vuotta, mutta Smack on jo selkeästi matkalla eteenpäin: levyn biiseistä kuullaan ainoastaan ”Run Rabbit Run”, ”Ten Foot Cell” ja ”Criminal”. Hämeenlinnassa saa ensiesityksensä ”Rattlesnake Bite”, minkä lisäksi setissä on jo kolme muuta tulevan albumin kappaletta. Samalla yhtyeen soundi on muuttunut raskaammaksi ja temmot maltillisemmiksi. Kuin alleviivatakseen tätä The Stoogesin ”I Wanna Be Your Dogin” tilalle on vaihdettu lainabiisiksi The Doorsin bluespohjainen ”Maggie McGill”.

 Jokelaisen mukaan Smack poistuu lavalta yhtä nopeasti kuin on sinne ilmestynyt, ja iltapäivän intensiivisin keikka on nähty. Maho Neitsyt on lavalla tukevasti juovuksissa, ja Pyhät Nuket aloittaa keikkansa sorakivisateessa, koska punkkarit pitävät entisten Riistetyt-soittajien uutta bändiä poseerauksena ja takinkääntönä. Illan viimeisen esiintyjän Sielun Veljien keikka keskeytyy. Muistaakseni syynä oli se, että heidän esiintymisensä kesti kauemmin, kuin huviluvassa määritelty kellonaika. Yleisön innokkaimmat alkoivat hoilata Sielun Veljien tunnetuksi tekemää ”Kanoottilaulua” uusilla sanoilla, joilla poliisia ei suoranaisesti kiitetty tilaisuuden päättämisestä ja sähköjen katkaisemisesta. 

Vuoden 1987 ja 1988 Provinssirockeissa kävimme vanhempieni Volkswagen Kleinbussilla. Jälkimmäisellä kerralla auto oli matkaajien tavoin reissussa rähjääntynyt ja se haisi aivan vietävästi. Joku hyväkäs oli polttanut tupakkaa autossa ja tumpannut savukkeensa lopulta auton lattiamattoon. Lisäksi lattiamattoa oli enemmän tai vähemmän vahingossa yritetty marinoida hyviksi havaituilla juomilla. Tämän jälkeen autoa ei tarvinnut enää kysyä festarimatkoille.

Smack Ämyrockissa kesäkuussa 1985. Kuvat kirjoittajan. 

Kirjallisuus:

Jarkko Jokelainen: Smack: Kuolemaantuomitun laulu. LIKE: Helsinki 2023.

---

[1] Tämän olen kuullut Pedro Hietaselta helmikuussa 2013, kun hän ja M. A. Numminen kävivät Kalevalanpäivänä esiintymässä Salon pääkirjastossa. Molempien kotimaisten kielten ystävänä pyysin heitä ennakkoon esittämään kaikki laulut ruotsiksi ja näin tapahtuikin. Esimerkiksi kappale ”Kissa vieköön” kuultiin koululaisnäytöksessä nimellä ”Katten också”.