Bach ja pyöräilyn taito

 

Musiikkitieteilijä Topi Linjaman kirja Bach ja pyöräilyn taito on kenties merkittävin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Kirjan sivuilla Linjama opettaa ihmisenä olemisesta kaiken oleellisen. Mukaansa tempaavan road movien tavoin lukija pääsee seuraamaan, kuinka kirjailija ajoi viiden viikon aikana polkupyörällään läpi Suomen ja Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmien. Tähän Bachin suurteokseen sisältyy aaria, kolmekymmentä muunnelmaa ja uudelleen aaria. Goldberg-muunnelmat toimivat pyöräilevälle musiikkitieteilijälle kolmenkymmenen päivän pyörämatkana. Ensimmäinen aaria tarkoittaa lähtöä kotoa ja lopussa tuleva aaria tarkoittaa kotiinpaluuta. Vaikka Bach on säveltäjänä kirjassa pääosassa, Linjama muistaa kertoa lukijalle siitä, miten Bach tulee asemoida sekä suhteessa aikalaisiinsa että myöhempien aikojen musiikkiin. Huumori eri sävyjen muodossa on kirjassa läsnä koko ajan. Vai mitä tuumaatte tavasta, kuinka kirjailija esittelee Goldberg-muunnelmat lukijalle?

Goldberg-muunnelmat on jaettavissa kahteen puoliskoon, joista jälkimmäisen aloittaa ranskalaisena alkusoittona tunnettu sävellysmuoto. Se on kotoisin 1600-luvun loppupuolelta Ludvig XIV:n hovin oopperanäytännöistä, joihin Jean-Baptiste Lully sävelsi musiikin. Hitaan, pisteellisiä nuotteja sisältävän alkusoiton aikana Aurinkokuningas saapui aitioonsa. Lully-parka: hän löi orkesterille tahtia painavalla sauvalla ja iski sillä vahingossa jalkateräänsä, sai kuolion ja menehtyi. Elämän ironiaa oli, että hän johti tuolloin Raamatun ylistystekstiin sävellettyä Te Deumia, jolla juhlistettiin kuninkaan toipumista leikkauksesta.

No niin, esimerkki oli kieltämättä hieman makaaberi. Goldberg-muunnelmat saatettiin kuulijoiden korvia sulostuttamaan vuonna 1741, eli samana vuonna kuin Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio. Händelin teos muuten alkaa sopivasti ranskalaisella alkusoitolla, joka sävellysmuotona säilytti Linjaman mukaan juhlavuutensa barokin aikakauden loppupuolelle. 

Bach ja pyöräilyn taito on kirjoitettu helposti lähestyttävään muotoon. Uskoakseni lukijalla ei tarvitse olla musiikin teorian ja säveltapailun kursseja suoritettuna, jotta hän pääsee jyvälle, mitä kirjailija on milloinkin tarkoittanut. Linjama tekee muun muassa hyvän vertailun siitä, mitä kadenssi tarkoittaa sekä muusikolle että pyöräilijälle.

Musiikin lisäksi Linjama arvioi kirjassaan mielenkiintoisella tavalla suhdettaan erilaisiin laitteisiin. Piano ja polkupyörä mekaanisina laitteina kuuluvat hänelle maailmaan, jota voidaan kutsua käsitettäväksi. Mekaanisen laitteen käsitettävyys voidaan määritellä muun muassa niiden toimintaperiaatteiden ja korjattavuuden kautta. Tässä käsitettävässä maailmassa älypuhelimilla ja tietokoneilla ei ole järkeenkäyvää roolia. Linjama siteeraa hauskalla tavalla Robert M. Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Pirsig jakaa kirjassaan ihmiset kahteen ryhmään. Klassiset ihmiset ovat hänen jaottelussaan kiinnostuneita siitä, miten laitteet, kuten moottoripyörä ja polkupyörä toimivat ja jos niihin ilmestyy vikoja, ne selvitetään ja korjataan. Sen sijaan romantikot ovat kiinnostuneita tunnelmasta. Heille vian etsiminen tai koneen toimintaperiaatteen selvittäminen ovat yhdentekeviä. Näiden kahden ihmistyypin välille voi olla vaikeaa löytää toimivaa keskusteluyhteyttä. Linjama kertoo virittäneensä aikaisemmin pianoja. Tätä taustaa vasten hän tunnistaa itsessään sekä klassisen että romanttisen puolen. Tarkemman määritelmän pianojen sisäisestä maailmasta voitte lukea kirjasta itse.

Merkittäviä rooleja Linjaman kirjassa esittävät hänen viiden viikon matkana aikana kohtaamansa ja kuulemansa linnut. Peltosirkkua kuunnellessaan hän kertoo miettineensä, mitä hän oli oikeastaan tullut retkelle kuuntelemaan, lintuja vai Bachia? Samalla hän on pohtinut ihmisen tekemän musiikin ja linnunlaulun suhdetta.

Linnunlaulu on kaunista, mutta se on myös indikaattori: se kertoo monimuotoisuudesta, jota ilman emme selviä. Se kuljettaa ihmisen osaksi elonkehää ja eläimenä olemista, ohjaa ihmisen ulos ja muistuttaa, että kuulumme tälle pallolle, mutta emme yksin me, vaan kaikki muutkin lajit, joita täällä on.

Vastaavanlaisia mietteitä olen pohtinut itsekin. Kotimme lähelle tällä vuosituhannella valmistunut Helsinki – Turku -moottoritie muutti myös paikallista äänimaisemaa. Moottoritien melu peittää alleen mahdollisuuden kuulla huuhkajaa kevättalviöinä. Linjama käsittelee kirjassaan myös sitä, kuinka lintujen laulu ei perustu standardeihin, vaan eri tekijöistä johtuen variaatioita on mahdollista kuulla. Linnunlaulun lisäksi Linjama kertoo kirjassaan myös matkan varrella tekemistään murrehavainnoista. Hyvä esimerkki kirjassa on Raumalta. Kun raumalainen kuolee, kysytään ensimmäisenä:

Kumnen paatt hänelt jäi?

Jos lukijan korva ei ole harjaantunut kuulemaan länsi- tai lounaismurteita kysymyksen sisältö voi mennä kuulijalta ohi. Luettuna kysymyksen ymmärrettävyys lienee parempi.  

XXIV -muunnelman kohdalla Linjama kertoo matkastaan Kuninkaantiellä. Tällä nimellä kutsuttiin välillä Turku – Viipuri kulkenutta maanteitä. Kuninkaantien varrella Linjama pistäytyi myös Halikon museossa ihailemassa vanhaa paikallisen sepän rakentamaa isopyöräistä penny-farthingiä. Eturenkaan koko on noin 42 tuumaa ja takarenkaan 12. Tällaisella isopyöräisellä ajaminen oli hengenvaarallista. Linjama siteeraa Mark Twainia, joka oli opetellut ajamaan tällaisella isopyöräisellä.

Hanki polkupyörä. Et tule katumaan sitä, jos pysyt hengissä.

Kokonaisuutena Linjaman kirjaa voi pitää erinomaisena, kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin ja ymmärrykseen perustuvana elämäntapaoppaana. Musiikki, pyöräily ja linnut sekä muut käsitellyt aiheet nivoutuvat hyvin yhteen. Kirjailija haastaa lukijaa pohtimaan myös omaa suhdettamme erilaisten havaintojen tekemiseen. Kuinka usein näemme ja kuulemme vain, mitä olemme ennakolta osanneet odottaa kohtaavamme.     

Kuluvan vuoden maaliskuussa Topi Linjama kävi Salossa esittelemässä kirjaansa ja sopivissa kohdissa hän myös soitti yleisön iloksi valikoituja otteita Goldberg-muunnelmista. Lienee turha lisätä, että tämä oli taas niitä hetkiä, kun pääsi nauttimaan kirjastotyön parhaista puolista.

Kirjallisuus:

Linjama, Topi: Bach ja pyöräilyn taito.

Väyläkirjat 2025.