Hiljaiset balladit

  Japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin novellissa With the Beatles kertojaminä pohdiskelee ajankulumista ja ikääntymistä, kouluajan kokemuksia sekä brittiläisen populaarimusiikin invaasiota Japaniin. Samainen kertoja toteaa joutuneensa myöntämään omien, nuoruudessaan elättelemiensä unelmien menettäneen voimansa. Unelman kuolema saattaa jollakin tavalla olla vielä todellisen elämän päättymistäkin murheellisempi asia. Joskus se tuntuu jopa kovin epäoikeudenmukaiselta. Kertojaminä muistelee tapahtumaa vuodelta 1964. Hän kohtaa koulun käytävällä ikäisensä tytön, joka kantaa käsissään With the Beatles -nimistä LP-levyä. Kohtaaminen jää ainoaksi. Jotain erityistä tuossa hetkessä tapahtui, kun kertoja haluaa palata siihen. Kohtaamisen tapahtumahetkellä koko maailma oli niin kutsutun beatlemanian vallassa. Kertoja toteaa, että itse ei ollut varsinaisesti Beatles-fani. Bändin musiikkia tosin kuuli usein esimerkiksi radiosta. Jazz ja klassinen musiikki olivat enemmän novellin kert...

 Innostuksen tähän kirjoitukseen sain, kun luin Timo Kalevi Forssin kirjoittamaa teosta Mikko Saarela: Eppu Normaalin sanoittajamestarin tarina (julkaistu 2025).  Kirjassa todetaan, kuinka rockia ei radiosta tullut 1970-luvulla kuin muutama tunti viikossa. En muista, mikä tilanne oli seuraavalla vuosikymmenellä. Sen sijaan muistan yksittäisiä Rockradion ohjelmia, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Ensimmäinen näistä lähetettiin vuoden 1981 helmikuussa Bill Haleyn kuoleman jälkeen. Ohjelmassa käytiin Haleyn elämäkertaa läpi samalla, kun kuulijaa hemmoteltiin soittamalla hänen suosituimpia biisejään. Toinen mieleeni jäänyt lähetys oli talvella 1983. Tuolloin ohjelmassa esiteltiin Mark Shipperin kirjoittamaa ja Juice Leskisen suomentamaa satiirista Beatles-historiikkia Paperback Writer - Beatlesien elämä ja toiminta. Shipperin kirja julkaistiin jo vuonna 1978. Leskisen suomennos ilmestyi neljä vuotta myöhemmin. Wikipedia-artikkelin mukaan Shipperin kirjassa yhdistetään tosita...

Vuonna 1980 ilmestyi Bruce Springsteenin viides studioalbumi   The River. Toisella isosiskollani oli tämä levy. Omia suosikkejani tältä tupla-albumina julkaistulta paketilta oli levyn nimikkobiisin The Riverin lisäksi Sherry Darling, jolla Clarence Clemons puhaltaa fonia niin hienolla tyylillä, että sitähän oli pakko yrittää imitoida. Olihan se komeata, kun ”Big Man” puhalsi nuotit ojennukseen. Albumilta löytyy myös Cadillac Ranch , joka viittaa Texasin Amarillossa olevaan installaatioon.  Teos koostuu kymmenestä vuosien 1949–1963 aikana valmistetusta Cadillacista. Autot on upotettu keulastaan maahan. Ne seisovat samassa kulmassa kuin Kheopsin pyramidi. Installaatio on rakennettu vuonna 1974. Sen tekijät ovat Chip Lord, Hudson Marquez ja Doug Michels, jotka kuuluivat Ant Farm -nimiseen ryhmään.   Bruce Springsteenin Cadillac Ranch -laulun kolmannesssa säkeistössä lauletaan James Dean in that Mercury ´49  Junior Johnson runnin´ through the woods of Caroline ...

Musiikki ei tunne kielirajoja. Kerron asiasta havainnollistava esimerkin. Lauloin 1990-luvulla turkulaisessa Sekakuoro Kulkusissa (nykyisin Auralia). Kuoron taiteellisena johtajana toimi tuolloin Kari Turunen. Teimme syyskuussa 1998 kahden viikon kiertueen Yhdysvaltojen Keski-Länteen. Kiersimme kahdella bussilla Illinoisin, Iowan ja Wisconsinin takamaita. Minulla oli pitkään matkan jälkeen virheellinen mielikuva esiintymispaikkakunnistamme. Ajattelin, että Chicagossa pitämäämme konserttia lukuun ottamatta, esiinnyimme pienillä paikkakunnilla, joista voisi käyttää ystävällisesti nimeä ”podunk”, eli perähikiä. Joskus on ihan hyvä tarkistaa asioita ihan omaksi parhaaksi ja huomata olleensa väärässä ensimmäisenä, ennen kuin joku toinen tekee sen. Pieni selaus Wikipediassa antoi seuraavat tiedot: Peoria (Illinois) asukasluku vuoden 2019 arvion mukaan oli 110 417 asukasta, Cedar Rapids (Iowa): asukasluku 126 326 vuoden 2010 väestönlaskennassa ja Des Moines (Iowa) asukasluku 213 096 ...

  Mitäpä olisi uudenvuodenpäivä ilman Wienin Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia? No ei yhtään mitään. Tänä vuonna orkesteria johti kanadalainen kapellimestari Yannick Nézet-Séguin. En muista tarkkaa vuotta, milloin olen alkanut seuraamaan näitä uudenvuoden konsertteja, mutta se on ollut joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Konserttien sisältö koostuu pääasiassa Strauss -perheen, Johann Strauss vanhemman ja hänen kolmen poikansa Josephin, Johannin ja Eduardin sävellyksistä. Heidän lisäkseen tämänvuotisessa lähetyksessä oli tarjolla muun muassa Joseph Lannerin, Carl Michael Ziehlerin, Maurice Ravelin, Joseph Haydnin, Wolfgang Amadeus Mozartin, Philipp Fahrbachin ja Francis Poulencin musiikkia.       Tänä vuonna konserttia johtanut Yannick Nézet-Séguin on verrannut Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumaan Super Bowliin. Molemmissa väliajoilla nähtäväksi ja kuultavaksi tarjottavat ohjelmistot ovat vähintään yhtä kiinnostav...

Haastattelin kerran erästä pitkän linjan musiikkialan yrittäjää. Hän toimi soitinkauppiaana ja ehti kokea monenlaisia tilanteita, joissa asiakkaat tekivät ostopäätöksiä. Tämä vanhempi herrasmies kertoi minulle muun muassa kaksi joulunaikaan sattunutta tapausta. Ensimmäinen niistä liittyi huuliharppuihin. Monena vuonna asiakkaat tulivat ostamaan viime hetken lahjana huuliharppua. Soittimessa on monia hyviä puolia. Se on edullinen, menee pieneen tilaan ja sen saa heti mukaansa. Kauppias tuumi yhdessä liikekumppaninsa kanssa, että jos tänä vuonna jouluaaton viimeinen asiakas haluaa ostaa huuliharpun, niin annetaan se hänelle ilmaiseksi. Näin tosiaan tapahtui. Asiakas yllättyi, eikä meinannut ensin uskoa, että hän saa huuliharpun lahjaksi. Hän ehti jo hetken epäillä, että hänen kustannuksellaan pilailtiin. Lopulta asiakas kuitenkin vakuuttui, että herrat olivat ihan tosissaan ja poistui liikkeestä tyytyväisenä. Toinen kauppiaan kertoma tapaus oli, kun pikkupoika vanhempineen tuli liikkee...

  Halikon Tavolan kylän Mikolan rusthollin poika Emil Edvard Kavera oli Angelniemen seurakunnan pitkäaikainen kanttori. Vanhat halikkolaiset muistavat kuinka Kaveran Epulla oli tapana esitellä itsensä, että ”hän on dir cant ja pal pääl.” Dir cant viittasi hänelle myönnettyyn director cantus -arvonimeen.  Toisena työnään hän hoiti Halikon kunnan palopäällikön virkaa. Emil Kavera opiskeli kanttorin ammattiin Helsingin lukkari-urkurikoulussa (myöhemmin koulun nimi muutettiin Helsingin kirkkomusiikkiopistoksi) 1920-luvun alussa. Vuosikymmenen lopulla hän oli kanttorin työstä virkavapaalla jatko-opintojen vuoksi. Hän kävi laulutunneilla Helsingin Konservatorion yksinlaulun opettajan Väinö Lehtisen luona. Kovassa seurassa on Halikon poika ollut, sillä samalla opettajalla kävi myös muuan Georg Malmstén. Olisi mielenkiintoista tietää, kohtasivatko Kavera ja Malmstén milloinkaan edes ohimennen, kun laulutunneilla kävivät. Ainakin Malmsténista tiedämme, että hän lauloi myöhemmin Väinö...