Hiljaiset balladit

  Olen monimerkityksellisesti ollut musiikin tiellä kouluvuosista lähtien, eli noin puoli vuosisataa. Osana tätä taivallusta olen opetellut välttävästi soittamaan eri instrumentteja. Jossain vaiheessa tulivat myös teorian ja säveltapailun opinnot ajankohtaisiksi. Oppikirjana tunneilla käytettiin Sibelius Akatemian lehtorin Timo von Creutleinin teosta Säveltapailun ja musiikin teorian peruskurssit 1-3 . Mielenjäävin esimerkkisävellys tuossa kirjassa oli katkelma Johann Sebastian Bachin Bouréesta (BWV 996). Bachin yhtenäistettyjen nimekkeiden luettelossa sävellys on e-mollissa. Tämän luuttuteoksena tunnetun sävellyksen alkuperäinen soitin on jossain määrin epävarma. Mahdollinen alkuperäissoitin on ollut Lautenklavier, joka on eräänlainen luutun ja cembalon yhdistelmä. Creutleinin kirjassa Bourée oli a-mollissa, joka on ergonomisesti edullinen ratkaisu, kun kappaletta soitetaan esimerkiksi kitaralla I asemasta. Svengaavan hirven majatalossa pistäytyneet ja progehenkisestä maljasta ...

En tiedä mitkä kaikki seikat ovat olennaisia musiikkimaun muotoutumisessa. Ihanteellinen tilanne olisi, jos voisi ja jaksaisi kuunnella mahdollisimman ennakkoluulottomasti monenlaista musiikkia. Omalla kohdallani suuresti vaikuttaneita osatekijöitä musiikkimaun muotoutumisessa olivat yhdeksän vuotta minua vanhempien siskojeni ostamat C-kasetitt. He olivat jo muuttaneet pois lapsuudenkodistaan, kun noin kymmenen vuoden ikäisenä aloin tehdä löytöjä heidän kokoelmistaan. Tässä merkittävimmät mieleeni jääneet: Steeleye Span: All Around My Hat (1975)  Queen: A Night at the Opera (1975) Queen: Sheer Heart Attack (1974) Slade: Old New Borrowed and Blue (1974) Paul McCartney & Wings: Band on the Run (1973) Slade: Slayed? (1972) Led Zeppelin: IV ( 1971) Listalta puuttuvat yksi Donny Osmondsin ja yksi Suzi Quatron kasetti. En muista noiden Osmondsin ja Quatron albumien nimiä. Suurin mielenkiintoni tuolla listalla olevista levyistä kohdistui nuorukaisena ja kohdistuu edelleenkin Led Z...

  Japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin novellissa With the Beatles kertojaminä pohdiskelee ajankulumista ja ikääntymistä, kouluajan kokemuksia sekä brittiläisen populaarimusiikin invaasiota Japaniin. Samainen kertoja toteaa joutuneensa myöntämään omien, nuoruudessaan elättelemiensä unelmien menettäneen voimansa. Unelman kuolema saattaa jollakin tavalla olla vielä todellisen elämän päättymistäkin murheellisempi asia. Joskus se tuntuu jopa kovin epäoikeudenmukaiselta. Kertojaminä muistelee tapahtumaa vuodelta 1964. Hän kohtaa koulun käytävällä ikäisensä tytön, joka kantaa käsissään With the Beatles -nimistä LP-levyä. Kohtaaminen jää ainoaksi. Jotain erityistä tuossa hetkessä tapahtui, kun kertoja haluaa palata siihen. Kohtaamisen tapahtumahetkellä koko maailma oli niin kutsutun beatlemanian vallassa. Kertoja toteaa, että itse ei ollut varsinaisesti Beatles-fani. Bändin musiikkia tosin kuuli usein esimerkiksi radiosta. Jazz ja klassinen musiikki olivat enemmän novellin kert...

 Innostuksen tähän kirjoitukseen sain, kun luin Timo Kalevi Forssin kirjoittamaa teosta Mikko Saarela: Eppu Normaalin sanoittajamestarin tarina (julkaistu 2025).  Kirjassa todetaan, kuinka rockia ei radiosta tullut 1970-luvulla kuin muutama tunti viikossa. En muista, mikä tilanne oli seuraavalla vuosikymmenellä. Sen sijaan muistan yksittäisiä Rockradion ohjelmia, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Ensimmäinen näistä lähetettiin vuoden 1981 helmikuussa Bill Haleyn kuoleman jälkeen. Ohjelmassa käytiin Haleyn elämäkertaa läpi samalla, kun kuulijaa hemmoteltiin soittamalla hänen suosituimpia biisejään. Toinen mieleeni jäänyt lähetys oli talvella 1983. Tuolloin ohjelmassa esiteltiin Mark Shipperin kirjoittamaa ja Juice Leskisen suomentamaa satiirista Beatles-historiikkia Paperback Writer - Beatlesien elämä ja toiminta. Shipperin kirja julkaistiin jo vuonna 1978. Leskisen suomennos ilmestyi neljä vuotta myöhemmin. Wikipedia-artikkelin mukaan Shipperin kirjassa yhdistetään tosita...

Vuonna 1980 ilmestyi Bruce Springsteenin viides studioalbumi   The River. Toisella isosiskollani oli tämä levy. Omia suosikkejani tältä tupla-albumina julkaistulta paketilta oli levyn nimikkobiisin The Riverin lisäksi Sherry Darling, jolla Clarence Clemons puhaltaa fonia niin hienolla tyylillä, että sitähän oli pakko yrittää imitoida. Olihan se komeata, kun ”Big Man” puhalsi nuotit ojennukseen. Albumilta löytyy myös Cadillac Ranch , joka viittaa Texasin Amarillossa olevaan installaatioon.  Teos koostuu kymmenestä vuosien 1949–1963 aikana valmistetusta Cadillacista. Autot on upotettu keulastaan maahan. Ne seisovat samassa kulmassa kuin Kheopsin pyramidi. Installaatio on rakennettu vuonna 1974. Sen tekijät ovat Chip Lord, Hudson Marquez ja Doug Michels, jotka kuuluivat Ant Farm -nimiseen ryhmään.   Bruce Springsteenin Cadillac Ranch -laulun kolmannesssa säkeistössä lauletaan James Dean in that Mercury ´49  Junior Johnson runnin´ through the woods of Caroline ...

Musiikki ei tunne kielirajoja. Kerron asiasta havainnollistava esimerkin. Lauloin 1990-luvulla turkulaisessa Sekakuoro Kulkusissa (nykyisin Auralia). Kuoron taiteellisena johtajana toimi tuolloin Kari Turunen. Teimme syyskuussa 1998 kahden viikon kiertueen Yhdysvaltojen Keski-Länteen. Kiersimme kahdella bussilla Illinoisin, Iowan ja Wisconsinin takamaita. Minulla oli pitkään matkan jälkeen virheellinen mielikuva esiintymispaikkakunnistamme. Ajattelin, että Chicagossa pitämäämme konserttia lukuun ottamatta, esiinnyimme pienillä paikkakunnilla, joista voisi käyttää ystävällisesti nimeä ”podunk”, eli perähikiä. Joskus on ihan hyvä tarkistaa asioita ihan omaksi parhaaksi ja huomata olleensa väärässä ensimmäisenä, ennen kuin joku toinen tekee sen. Pieni selaus Wikipediassa antoi seuraavat tiedot: Peoria (Illinois) asukasluku vuoden 2019 arvion mukaan oli 110 417 asukasta, Cedar Rapids (Iowa): asukasluku 126 326 vuoden 2010 väestönlaskennassa ja Des Moines (Iowa) asukasluku 213 096 ...

  Mitäpä olisi uudenvuodenpäivä ilman Wienin Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia? No ei yhtään mitään. Tänä vuonna orkesteria johti kanadalainen kapellimestari Yannick Nézet-Séguin. En muista tarkkaa vuotta, milloin olen alkanut seuraamaan näitä uudenvuoden konsertteja, mutta se on ollut joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Konserttien sisältö koostuu pääasiassa Strauss -perheen, Johann Strauss vanhemman ja hänen kolmen poikansa Josephin, Johannin ja Eduardin sävellyksistä. Heidän lisäkseen tämänvuotisessa lähetyksessä oli tarjolla muun muassa Joseph Lannerin, Carl Michael Ziehlerin, Maurice Ravelin, Joseph Haydnin, Wolfgang Amadeus Mozartin, Philipp Fahrbachin ja Francis Poulencin musiikkia.       Tänä vuonna konserttia johtanut Yannick Nézet-Séguin on verrannut Filharmonikkojen uudenvuodenkonserttia amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumaan Super Bowliin. Molemmissa väliajoilla nähtäväksi ja kuultavaksi tarjottavat ohjelmistot ovat vähintään yhtä kiinnostav...