Hiljaiset balladit

  Meillä on kotona ollut monta vuosikymmentä Suuri toivelaulukirja 4. Sattumalta eräänä lokakuisena iltana huomasin tässä samaisessa toivelaulukirjassa Edith Sohlströmin (1870–1934) Elegian. En ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota tähän kappaleeseen. Säveltäjä ja sävellys olivat minulle ennestään tuntemattomia. Sävellyksen esittelytekstissä sitä kuvaillaan toivelaulukirjassa porilaisen voimistelunopettajan ja musiikin harrastajan säveltämäksi pianokappaleeksi, jota on myöhemmin soitettu muun muassa sellosoolona. Ehkä tämä sellomaininta kiinnitti huomioni. Kirjoitin joitain vuosia sitten erään panimomestarin ja muusikon elämästä. Hänestä oli RUK:n kurssimatrikkelissa maininta, kuinka hän tenorisaksofonilla soitti eräässä esityksessä sellon stemmaa. Minua kiinnosti kokeilla soittaa tätä Sohlströmin Elegiaa sekä pianolla että tenorisaksofonilla. Teos löytyy myös vuonna 2003 julkaistusta suomalaista pianomusiikkia sisältävästä kokoelmasta. Kiinnostavaa on, että Sohlström o...

    Keväällä 1989 suoritin varusmiespalvelusta Porin Prikaatissa. Aina tilanteen salliessa kävin varusmieskuoron harjoituksissa. Veteraanipäivänä kuoromme esiintyi Porin Urheilutalolla. Kiinnitimme huomiota jossain pukuhuoneiden lähellä käytävällä astelleeseen vanhaan, ystävällisesti hymyilleeseen mieheen. Jälkeen päin olen ajatellut, että olisi pitänyt käydä esittäytymässä ja juttelemassa tuon miehen kanssa. Kun kuoromme oli esiintynyt, istuimme katsomoon seuraamaan muiden esityksiä. Jossain vaiheessa sitten tuo vanha ystävällisesti hymyillyt mies kuulutettiin lavalle. Nimikin hänelle löytyi: George de Godzinsky. Tuossa vaiheessa hän oli 74-vuotias. Ikä ei kuulunut hänen soitostaan, vaan tunsin, kuinka saimme kuulla jotain erityistä, parempaa soittoa. Olin aikaisemmin soitellut pianolla joitain hänen kappaleitaan, mutta tämän Urheilutalon konsertin jälkeen aloin ns. fanittaa Godzinskyä. Anne-Marie Franckin kirjassa ”Hymyillen: George de Godzinskyn elämä” kerrotaan, kuinka...

  Tämän kirjoituksen aiheena on Mr. Kitara eli Ole Halén (1944-2013). Tutustuin Oleen, kun olin töissä Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla. Hyvin nopeasti minulle tuli selväksi, että tämä nuotteja ja DVD-levyjä myymään tullut mies oli enemmän kuin myyntimies. Toisaalta hyvät jutut käyvät aina kaupaksi ja niitähän Olella riitti. Myyntimiehen rooli oli toki yksi puoli Olen persoonaa. Muusikkous oli toinen puoli, jos ihmistä pitää ahtaasti määritellä hänen työrooliensa puitteissa. Sain innoituksen tämän kirjoituksen tekemiseen, kun löysin Olesta vanhan valokuvan, jossa hän soittaa rakennussarjasta tekemääni Stratocaster-kopiota. Kuva on otettu keväällä 2011. Olin käymässä Olen kotona Sipoossa. Olin käynyt hänen luonaan kerran aikaisemminkin syksyllä 2010, kun Heikki Poroila teki Intervalliin Olesta haastattelun. Lähdin Heikille mukaan autokuskiksi. Linkki tähän haastatteluun löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Kirjastojen kokoelmien kannalta Ole Halén oli vastuunsa tuntenut kauppi...

  Joskus olen miettinyt, mitä artistia, albumia tai yksittäistä kappaletta en löytäisi Spotifysta. Eräänä päivänä tuli mieleeni etsiä amerikkalaisen Rod Piazzan The Mighty Flyers -bändin kahta 1980-luvun levyä, eli Radioactive Material ja From the Start to the Finnish. Nämä molemmat LP:t löytyivät poikavuosien kaverini isän kokoelmista. Näitä kumpaakaan levyä en löytänyt Spotifysta, mutta ei syytä huoleen. Molemmat levyt löytyvät Tikkurilan kirjaston musiikkivarastosta, joten halutessani voin varata ne ja päästä kokeilemaan tuntuuko bändin soitanta edelleen siltä, kuin 1980-luvun puolivälissä.  Bändinä Mighty Flyers on minulle henkilökohtaisesti sikäli erityinen, että pääsin näkemään ja kuulemaan sen Kaivopuistossa kesällä 1986. Olin ollut viihteellä ja juuri palannut kotiin, kun tuo samainen poikavuosien kaveri soitti ja kysyi, lähtisinkö lyhyellä varoitusajalla hänen ja hänen perheensä kanssa Helsinkiin kuuntelemaan bändejä ja erityisesti Mighty Flyersia. Eipä tarvinn...

    Kuluvan viikon torstaina, 28.8.2025, vietettiin Salossa Taiteiden Yätä. Eri puolilla kaupungin keskusta-aluetta järjestettiin erilaisia tapahtumia. Salon pääkirjastossa oli muun muassa lapsille ja nuorille suunnattu sarjakuvapa, joka toteutettiin yhteistyössä Muurlan opiston kanssa. Salon seutua tuntemattomille kerrottakoon, että Muurla on vuonna 2009 toteutetun kuntaliitoksen jälkeen osa Saloa. Kirjastossa Taiteiden Yä huipentui valokuvaaja, muusikko ja radiotoimittaja Risto Vuorimiehen esitykseen. Hän kertoi millaista valokuvaaminen ja äänilevyjen kansien tekeminen oli 1970-luvulla. Vuorimies otti tuolloin kuvat muun muassa Hurriganesin, Dave Lindholmin, Rauli Badding Somerjoen, Tasavallan Presidentin ja Wigwamin levyjen kansiin. Luento oli mielenkiintoinen aikamatka ja rautaisannos valokuvauksesta ja kirjapainotekniikasta ennen tietokoneiden aikaa. Loppujen lopuksi tuo aika on paljon lähempänä kuin tulemme usein ajatelleeksikaan. Vain viitisenkymmentä vuotta. Siis iha...

   Lahtelainen Harri Saarinen sävelsi vuonna 1977 soolohuilulle ”Nocturnen”. Säveltäjän mukaan hän sai innoituksen teokseensa kevään tai alkukesän aamuöisestä äänimaisemasta. Minulla oli tilaisuus kuulla tämä teos monta vuotta sitten Lahden konservatorion opettajien tekemien sävellysten konsertissa. ”Nocturnen” esitti konservatorion huilunsoiton lehtori Merja Kakko. Säveltäjän luonnehdinta aamuöisestä lintujen laulusta vastasi hyvin kuulokokemustani. Tämä Saarisen sävellys tulee mieleeni usein keväisin. Viime talvena ainakin eteläisessä Suomessa talvi oli varsin lepsu, joten linnuilla tuntui olevan jo helmikuussa keväisiä lauluja laulettavana.  Hieman tunnetumpi ”Nocturne” on Eino Leinon ”Talviyö” -kokoelmassa julkaistu runo vuodelta 1903. Tässä runon alkusäkeet maistiaisiksi: Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. Keskustelin erään biologituttavani kanssa tästä runosta. Luonnontieteilijänä hän ...

  Kuriositeettikaappini aarteisiin kuuluu kymmenen markan seteli, jossa on muusikko, radiokoomikko, tuottaja ja jalkapallovalmentaja Gösta Sundqvistin nimikirjoitus. Sundqvist jätti lauluillaan pysyvän jäljen suomalaiseen sielunmaailmaan, Monista hänen tekemistään lauluista, kuten  Teuvo, maantien kuningas, Pohjois-Karjala  ja  Mitä kuuluu Marja-Leena  on tullut klassikkoja, joissa suomalainen arkitodellisuus jäsentyy lempeän humoristiseksi kokonaisuudeksi. Käytännössä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, nimetä yhtä ehdotonta suosikkia Sundqvistin bändin Leevi and the Leavingsin biiseistä. Gösta Sundqvistista elämäkerran kirjoittanut Timo Kalevi Forss luonnehtii, kuinka Leevi and the Leavingsin parhaat biisit ovat kestäneet aikaa useita vuosikymmeniä, eikä mikään viittaa siihen, että bändin arvostus olisi hiipumassa. Gösta Sundqvist teki 19 albumillista musiikkia ja yli 700 radio-ohjelmaa. 1990-luvulla kuuntelin varmaan perheen jäsenille ja kavere...