Hiljaiset balladit

    Kuluvan viikon torstaina, 28.8.2025, vietettiin Salossa Taiteiden Yätä. Eri puolilla kaupungin keskusta-aluetta järjestettiin erilaisia tapahtumia. Salon pääkirjastossa oli muun muassa lapsille ja nuorille suunnattu sarjakuvapa, joka toteutettiin yhteistyössä Muurlan opiston kanssa. Salon seutua tuntemattomille kerrottakoon, että Muurla on vuonna 2009 toteutetun kuntaliitoksen jälkeen osa Saloa. Kirjastossa Taiteiden Yä huipentui valokuvaaja, muusikko ja radiotoimittaja Risto Vuorimiehen esitykseen. Hän kertoi millaista valokuvaaminen ja äänilevyjen kansien tekeminen oli 1970-luvulla. Vuorimies otti tuolloin kuvat muun muassa Hurriganesin, Dave Lindholmin, Rauli Badding Somerjoen, Tasavallan Presidentin ja Wigwamin levyjen kansiin. Luento oli mielenkiintoinen aikamatka ja rautaisannos valokuvauksesta ja kirjapainotekniikasta ennen tietokoneiden aikaa. Loppujen lopuksi tuo aika on paljon lähempänä kuin tulemme usein ajatelleeksikaan. Vain viitisenkymmentä vuotta. Siis iha...

   Lahtelainen Harri Saarinen sävelsi vuonna 1977 soolohuilulle ”Nocturnen”. Säveltäjän mukaan hän sai innoituksen teokseensa kevään tai alkukesän aamuöisestä äänimaisemasta. Minulla oli tilaisuus kuulla tämä teos monta vuotta sitten Lahden konservatorion opettajien tekemien sävellysten konsertissa. ”Nocturnen” esitti konservatorion huilunsoiton lehtori Merja Kakko. Säveltäjän luonnehdinta aamuöisestä lintujen laulusta vastasi hyvin kuulokokemustani. Tämä Saarisen sävellys tulee mieleeni usein keväisin. Viime talvena ainakin eteläisessä Suomessa talvi oli varsin lepsu, joten linnuilla tuntui olevan jo helmikuussa keväisiä lauluja laulettavana.  Hieman tunnetumpi ”Nocturne” on Eino Leinon ”Talviyö” -kokoelmassa julkaistu runo vuodelta 1903. Tässä runon alkusäkeet maistiaisiksi: Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. Keskustelin erään biologituttavani kanssa tästä runosta. Luonnontieteilijänä hän ...

  Kuriositeettikaappini aarteisiin kuuluu kymmenen markan seteli, jossa on muusikko, radiokoomikko, tuottaja ja jalkapallovalmentaja Gösta Sundqvistin nimikirjoitus. Sundqvist jätti lauluillaan pysyvän jäljen suomalaiseen sielunmaailmaan, Monista hänen tekemistään lauluista, kuten  Teuvo, maantien kuningas, Pohjois-Karjala  ja  Mitä kuuluu Marja-Leena  on tullut klassikkoja, joissa suomalainen arkitodellisuus jäsentyy lempeän humoristiseksi kokonaisuudeksi. Käytännössä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, nimetä yhtä ehdotonta suosikkia Sundqvistin bändin Leevi and the Leavingsin biiseistä. Gösta Sundqvistista elämäkerran kirjoittanut Timo Kalevi Forss luonnehtii, kuinka Leevi and the Leavingsin parhaat biisit ovat kestäneet aikaa useita vuosikymmeniä, eikä mikään viittaa siihen, että bändin arvostus olisi hiipumassa. Gösta Sundqvist teki 19 albumillista musiikkia ja yli 700 radio-ohjelmaa. 1990-luvulla kuuntelin varmaan perheen jäsenille ja kavere...

  Säveltäjä Seppo Nummi (1932-81) kuuluu suomalaisen musiikkielämän tärkeimpiin vaikuttajiin. Pian ylioppilaaksi tulon jälkeen hän pääsi kirjastoharjoittelijaksi Helsingin Käpylän kirjastoon. Saksalaisten esikuvien mukaan hän alkoi kehitellä ajatusta suomalaisista musiikkikirjastoista. Nummella oli jopa arkkitehtonisia visioita siitä, millaisiksi musiikkikirjastot tulisi suunnitella. Kalevi Ahon mukaan Nummi kertoi ajatuksistaan Aarne Erville, joka alkoi suunnitella Töölön kirjastoa. Musiikkikirjastoon eivät kuuluneet ainoastaan äänilevy- ja musiikkikirjaskokoelmat, vaan kirjastoissa tuli olla asiakkaille tarjolla esitelmin alustettuja kirjastokonserttisarjoja, joissa musiikki soi joko äänitteiltä tai elävinä esityksinä. Nummen ajatusten mukaan, jos kirjastossa ei ole erillistä musiikkikokoelmaa tai osastoa, ei voisi käyttää edes kirjaston nimeä. Nummi perusti Erkki Länsiön kanssa Musiikkikirjastoseuran vuonna 1954. Vuosina 1956-61 hän toimi Sibelius-Akatemian kirjastonhoitajana. ...

  Syyskuussa 2010 saimme alttoviulisti Teemu Kupiaisen vierailulle Tikkurilan kirjastoon. Samana vuonna oli ilmestynyt hänen ja valokuvaaja Stefan Bremerin yhteistyönä kirja Viulunsoittaja kadulla. Kirja koostuu Kupiaisen päiväkirjoista katusoittomatkoilta Kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan. Stefan Bremer oli mukana Kupiaisen toisella Intian matkalla. Hänen valokuvansa täydentävät hienosti Kupiaisen pohdintoja musiikista ja elämästä. Katusoitto ei ole Kupiaiselle mitään taustamusiikkia, vaan konsertteja. Yleisönä on usein vain yksi tai muutama kuuntelija kerrallaan. Hän kuvaa musiikin vastaanottotilannetta kadulla intiimiksi, vaativammaksi ja vastuullisemmaksi kuin normaaleja konsertteja. Tämän vuoksi Kupiainen korostaa harjoittelun tärkeyttä ennen kadulla soittamista. Matkoihin sisältyi hänen haaveensa soittaa Johann Sebastian Bachin soolosellosarjoja sekä sonaatteja ja partitoja viululle. Ne kaikki kun voi soittaa alttoviululla. Kirja Viulunsoittaja kadulla on riemastut...

  Syksyllä 2010 Tikkurilan kirjaston Lumme-salissa järjestettiin yleisötilaisuus, jossa puhujana oli tietokirjailija, VTM Janne Salmi. Hän esitteli esikoisteostaan Kun 50-luku tuli takaisin - Nuorison 50-lukuvillitys 1978-1981. Tarkasteltavana ajanjaksona käytiin Suomessa läpi ainutlaatuinen nuorison 50-lukuvillitys, jossa mukana oli kymmeniätuhansia nuoria. Pukeutumisessa jäljiteltiin parinkymmenen vuoden takaista aikaa ja alettiin suosia 1950-luvun rock'n'rollia ja rockabillyä, sekä alkuperäisiä artisteja ja bändejä että varsinkin tällaista musiikkia soittaneita uusia soittosakkeja. Kotimaisista bändeistä suurimpaan suosioon nousi keravalainen Teddy and the Tigers ja ulkomaisista sellaiset soittosakit kuin Darts, The Boppers, Crazy Cavan, Matchbox ja Stray Cats. Vuosina 1979-1981 perustettiin lukemattomia uusia bändejä, jotka ilmoittivat tyylisuunnakseen nuo suosioon nousseet musiikinlajit. 50-luku -buumi näkyi ja kuului noina vuosina kaikkialla: katukuvassa, sanoma- ja aik...

  Syksyllä 2003 olin töissä Turun kirjamessuilla Turun yliopiston kirjaston messuosastolla. Samoihin aikoihin ilmestyi Heimo Hatakan Jussi Raittisesta kirjoittama elämäkerta Muistan vielä vuonna -56: Jussi Raittinen muistelee, miten rock tuli Suomeen. Joidenkin Turun koulujen oppilaat tekivät Turun Sanomille messuilta juttuja. Yksi näistä koululaistoimittajista tuli kysymään meiltä Jussi Raittisesta, Suomi-rockista ja tietäisimmekö ketään näistä asioista tietävää. Mainitsin, että yläasteella ollessani Raittisen bändi kävi esiintymässä koulussamme. Kerroin, kuinka minuun teki vaikutuksen erityisesti Hillel Tokazierin pianonsoitto. Nimittäin hän soitti näytösluontoisesti pianoa tennareillaan. Koululaistoimittaja kysyi, olisinko valmis tulemaan samaan haastatteluun Raittisen kanssa. Totta kai olin valmis. Tosin täytyy myöntää, että Jussi Raittinen tuntui vähän hämmästelevän läsnäoloani haastattelussa, mutta monenlaista kokeneena hän osasi kohdata tilanteen hillitysti.   ...