Viulunsoittaja kadulla

 

Syyskuussa 2010 saimme alttoviulisti Teemu Kupiaisen vierailulle Tikkurilan kirjastoon. Samana vuonna oli ilmestynyt hänen ja valokuvaaja Stefan Bremerin yhteistyönä kirja Viulunsoittaja kadulla. Kirja koostuu Kupiaisen päiväkirjoista katusoittomatkoilta Kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan. Stefan Bremer oli mukana Kupiaisen toisella Intian matkalla. Hänen valokuvansa täydentävät hienosti Kupiaisen pohdintoja musiikista ja elämästä. Katusoitto ei ole Kupiaiselle mitään taustamusiikkia, vaan konsertteja. Yleisönä on usein vain yksi tai muutama kuuntelija kerrallaan. Hän kuvaa musiikin vastaanottotilannetta kadulla intiimiksi, vaativammaksi ja vastuullisemmaksi kuin normaaleja konsertteja. Tämän vuoksi Kupiainen korostaa harjoittelun tärkeyttä ennen kadulla soittamista. Matkoihin sisältyi hänen haaveensa soittaa Johann Sebastian Bachin soolosellosarjoja sekä sonaatteja ja partitoja viululle. Ne kaikki kun voi soittaa alttoviululla.

Kirja Viulunsoittaja kadulla on riemastuttavaa luettavaa. Monty Pythonin huumoria mukaillen Kupiainen kertoo, kuinka hänen katusoittoa varten saamansa apuraha herätti hilpeyttä muusikkopiireissä ympäri maailmaa. Häneltä kysyttiin:

So, you really do have the Ministry of Silly Walks in Finland?

Liekö kateudella ollut sijansa tuossa kommentissa? Niin tai näin. Tilaisuudesta jäi minulle lämpimät muistot. Kun sovin tapahtumasta Kupiaisen kanssa, hän ehdotti, että haluaisimmeko Stefan Bremerin valokuvat tilaisuuteen ja viikoksi ennen esitystä näytille musiikkiosastolle. Kyllä halusimme. Onnenpotku oli myös se, että entinen naapurini Emilia Cronvall ehdotti meille Yle Ykköselle Välilevyjä -ohjelmaa toimittavaa Kare Eskolaa spiikkaamaan tilaisuutta. Tarjolla oli siis puhetta ja musiikkia. Tämä oli niitä hetkiä, kun välillä melkein unohtaa olevansa töissä, kun esiintyjät osaavat asiansa ja saavat yleisön viihtymään.  

  

Kupiainen, Teemu & Bremer, Stefan: Viulunsoittaja kadulla. Teos: Helsinki 2010.