Kirjastosuunnitelma

 Kuluvan vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun Salon nykyinen pääkirjasto otettiin käyttöön. Rakennuksen valmistumista edelsi pitkään jatkunut keskustelu eri sanomalehtien sivuilla tarpeesta saada Saloon uusi kirjasto. Salon kirjasto oli toiminut ahtaaksi käyneessä rakennuksessa vuodesta 1939 lähtien. Tarve saada Salon kirjastolle uudet tilat oli 1970-luvulta alkaen eri tiedotusvälineissä usein toistunut aihe. Salon Seudun Sanomien lisäksi muun muassa Turun Päivälehti, Turun Sanomat ja Uusi Suomi kirjoittivat, kuinka liian ahtaiksi käyneet tilat olivat esteenä kirjastopalveluiden kehitykselle. Lehtijuttujen perusteella erityistä huolta kannettiin lasten ja nuorten sekä musiikkikirjastopalveluiden tilasta.

Julkisten kirjastojen ja kirjastoarkkitehtuurin vaiheita 1900-luvun jälkipuolella tutkinut Anni Varhola toteaa kuinka kiihtyvä kaupungistuminen lisäsi paineita uudistaa kirjastoverkkoa maassamme. Kirjastotoimesta vastannut kouluhallitus valvoi uusien kirjastohankkeiden käynnistämistä ja suunnitelmia. Kirjastojen rakentaminen oli 1970-luvun öljykriisin aiheuttaman taloustaantuman takia tarkkaan säänneltyä. Valtionavun saaminen kirjaston rakentamiseen edellytti kaikkien uusien kirjastohankkeiden pääpiirustusten ja työselitysten etukäteistä hyväksyntää. Kirjastojen suunnitteluohjeissa alleviivattiin tilojen laajennettavuutta ja muunneltavuutta sekä avoimen kirjastomaiseman ihannetta. Varholan mukaan suunnitteluohjeet kannustivat käyttämään moduulimitoitusta ja pyrkimään selkeisiin ja yksinkertaisiin rakenteisiin sekä suuriin ja avariin sisätiloihin, jotta tilamuutokset olisivat joustavasti toteutettavissa. Hän huomauttaa, ettei 1970-luvun kirjastoilla juurikaan nähty olevan julkisen rakennuksen symboliarvoa. Kirjastot olivat yleisönpalvelulaitoksia ja arkkitehtuurin ensisijainen tehtävä oli palvella käyttäjän ja yhteiskunnan tarpeita. Varhola toteaa myös, että rakennustaiteelliset päämäärät koettiin yleisimminkin ajankohdan poliittisessa ilmapiirissä liian yksilökeskeisiksi tai suppean yläluokan arvokäsityksiä vastaaviksi.

Kirjastolautakunta oli 1970-luvulla Salossa se taho, jossa päätettiin kirjastoa koskevista asioista. Tammikuussa 1975 lautakunta sai käsiteltäväkseen Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosastolta valmistuneen Tapani Takion diplomityön, joka oli ehdotus Salon uudeksi kaupunginkirjastoksi. Diplomityössä oli kolme osaa.  

1.     Vertaileva haastattelututkimus eräistä suomalaisista kirjastoista

2.    Tilantarvevertailu

3.     Ehdotus kirjastorakennukseksi

Suunnitelman mukaan uuteen kirjastorakennukseen olisi tullut tilat lainaustoimistolle, aikuisten osastolle, lukutilat sanoma- ja aikakauslehtiä lukeville asiakkaille sekä erilliset tilat tutkijoille vaativampia tutkimustöitä ja aikuisopiskelijoita varten. Tapani Takio toteaa diplomityössään, että ”musiikin osuus kirjastoissa on vielä selkiintymätön, mutta tilantarve ja toiminnan laajuus kasvaa jatkuvasti. Normaalin kuulokekuuntelun lisäksi kaiutinkuuntelu, soitinharjoittelu, opetustoiminta, nuottien luku ja äänitys vaativat lisää erikoistiloja.” 

Takio toteaa työssään myös, että kirjaston sijoitusta ei ollut vielä ratkaistu kaupungin päättävissä elimissä, mutta tuolloin keskusteltiin kahdesta eri tontista, eli vuonna 1974 kaupungin omistukseen päätyneestä Farmoksen tontista sekä Asemapuiston laidassa Mariankadun ja Länsirannan kulmassa Salonjoen varrella sijaitsevasta tontista. Jälkimmäisen tontin sijaintia hän arvioi kirjaston käyttäjien kannalta hyväksi. Tapani Takion diplomityössään esittävässä suunnitelmassa uusi kirjastorakennus olisi rakennettu Asemapuiston viereiselle tontille, jossa sijaitsee myös Otto Dahlin vuonna 1902 piirtämä talo. Rakennuksessa toimii tänä päivänä Salon Musiikkiopisto. Takion suunnitelmassa musiikkikirjasto olisi sijoitettu tähän Dahlin piirtämään vanhaan puutaloon (Saarisen talo). Hän perusteli ratkaisua sillä, että musiikkikirjaston toiminta poikkeaa muun kirjaston toiminnasta ja sillä olisi ollut tarvetta muuta kirjastoa pitemmille aukioloajoille.

Tapani Takion diplomityössään vuonna 1974 esittämä suunnitelma uudesta kirjastorakennuksesta ja musiikkikirjaston sijoittamisesta erilliseen rakennukseen ei toteutunut. Lopulta kirjasto rakennettiin 1980-luvulla Mariankadun toisella puolella olevalle tontille. Salolaisen kaupunkikulttuurin ja arkkitehtuurin historiasta kiinnostuneelle Takion suunnitelma avaa kuitenkin mielenkiintoisia näkökulmia siihen keskusteluun, jota kirjaston toiminnasta 1970-luvun puolivälissä käytiin. Kaupungin taloustilanteesta ja erilaisista hallintoviiveistä johtuen uutta kirjastotaloa jouduttiin odottamaan vielä kaksitoista vuotta.

Saarisen talo Salon Länsirannassa. Rakennus on Salon Musiikkiopiston käytössä.  Kuva on kirjoittajan piirtämä.

Lähteet:

Salon Seudun Sanomat: Kirjasto Länsirantaan – musiikki Saarisen taloon. Diplomityön aiheena Salon kirjasto. 31.01.1975.

Takio, Tapani: Salon kaupunginkirjasto. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu, Arkkitehtiosasto. Ohjaaja: professori Osmo Lappo. 12.11.1974.

Vartola, Anni: Julkiset kirjastot ja kirjastoarkkitehtuuri 1900-luvun jälkipuolella. Museovirasto / rakennettu hyvinvointi / Kulttuurirakennukset 2019 (www.rakennettuhyvinvointi.fi).