Porilaisten marssia etu- ja takaperin

 

Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä 

Aiheen tähän kirjoitukseen sain, kun luin Jukka Haaviston kirjaa Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Kirjan luvussa ”Jazzin tulo Suomeen” Haavisto esittää väitteen, jonka mukaan Porilaisten marssin tekijä olisi ollut vuosina 1820–1851 elänyt hesseniläinen, Turkuun asettunut Konrad Greve. Ihan näin asia ei kuitenkaan ole. Faktat olisi opettajataustaisen Haaviston kuitenkin kannattanut tarkistaa ennen kirjan julkaisemista. Jazz oli enemmän Haaviston omaa aluetta. Wikipedia-artikkelin mukaan Haaviston mainitsema Greve sovitti Porilaisten marssin puhallinorkesterille. Suomen puolustusvoimien kunniamarssina vuodesta 1918 olleen marssin säveltäjästä ei olla edelleenkään täysin varmoja. Sävelmä on Wikipedian mukaan mahdollisesti jo 1700-luvulta. Nykyisin käytössä olevat sanat ovat peräisin J. L. Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls Sägner) vuonna 1860 ilmestyneestä toisesta osasta. Zachris Topelius oli kahta vuotta aikaisemmin kirjoittanut marssille oman sanoituksensa. Vänrikki Stoolin tarinoiden tunnetuin suomennos on Paavo Cajanderin käsialaa, mutta Porilaisten marssia lauletaan yleensä Heikki Klemetin suomentamilla sanoilla.    

Porilaisten marssin loppuosan säveltäjäksi on arveltu muun muassa saksalaissyntyistä Helsingissä asunutta kapellimestaria ja urkuria Christin Fredric Kressiä (1767-1812). Todennäköisesti sävelmä on vielä vanhempi. On mahdollista, että marssista olisi ollut erilaisia variaatioita. Jos joku haluaa tehdä aiheesta omakohtaista tutkimusta, kannattaa kuunnella esimerkiksi Carl Michael Bellmanin tuotantoon sisältyvää Fredmanin epistolaa numero 51 (Fredmans epistel nr 51, ”Movitz blåste en konsert”). Bellmanin nimiin pannun sävelmän alkutahdit kuulostavat varmasti tutuilta. 1800-luvun puoliväliin asti Porilaisten marssia esitettiin näyttämömusiikkina ja vasta myöhemmin siitä on Wikipedian mukaan tullut varsinainen sotilasmarssi.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven tuotannossa on viittauksia klarinetin soittajiin ja heidän esittämiinsä sävelmiin. Nummisuutarien kraatari Antresin ”klanetti pauhaa” hänen puhaltaessaan Porinmarssia. Todennäköisesti kansanpelimannien ohjelmistoon on 1800-luvulla kuulunut Porilaisten marssin mukaelmien soittaminen. Tähän viittaa Paavo Helistön toimittamasta kokoelmasta Klaneetti: kansansävelmiä klarinetilla löytyvä marssin mukaelma. Se on peräisin Sibelius-museon hallussa olevasta 1800-luvun alkupuolelle ajoitetusta kirjasta, josta on käytetty nimiä Notenbuch für Clarinette tai A. H. Sjöblomin nuottikirja. Kiven vuonna 1864 kirjoittamassa näytelmässä Nummisuutarit kirjailija kuvaa omia kotiseutuaan Nurmijärveä. Suomalaisen sotilasmusiikin vaiheiden kannalta Nurmijärvi on kiinnostavaa seutua, koska paikkakunnalla on soitettu klarinettia jo 1780-luvulta alkaen. Tämä johtui siellä majapaikkaansa pitäneistä Viaporin sotilassoittajista. Säveltäjä Bernhard Henrik Crusell sai Nurmijärvellä ensikosketuksensa klarinettiin ja 1800-luvun pelimannit olivat Kiven teosten klarinetistien Kissalan Aapelin ja kraatari Antreksen esikuvina.

Ensimmäinen klarinetin ja saksofonin opettajani oli taustaltaan entinen sotilassoittaja. Hän kertoi toisinaan, millaista oli olla Laivaston soittokunnassa soitto-oppilaana. Kerran hän sai tehtäväkseen soittaa joulurauhan julistuksessa Turun Vanhalla Suurtorilla isorummulla Porilaisten marssin välisoitossa kuultavat tykinlaukaukset. Opettajani kertoi, että hyvin se lopulta meni, mutta oli siinä laskemista.   

Kirjoitukseni otsikko on peräisin Suomen kaikkien aikojen parhaalta radioääneltä Raimo Häyriseltä, joka eräässä selostuksessaan käytti ilmaisua, että nyt soitetaan sitten Suomen joukkueen voiton kunniaksi Porilaisten marssia etu- ja takaperin.