Poimintoja musiikkikirjastotyöstä

 

Selailin eräänä päivänä työpaikallani vanhoja lehtileikkeitä sisältäneitä albumeja. Musiikkikirjastotyöstä tuli eteeni kolme mielenkiintoista uutista. Olen sen verran nuori, että en ole aikaisemmin ymmärtänyt ajatella asiaa musiikkikirjastolaisen näkökulmasta.  

Vuoden 1981 lokakuussa Salon Seudun Sanomat kirjoitti kahdessa eri jutussa, kuinka kirjasto palvelee musiikinharrastajia. Lokakuun kuudentena ilmestyneessä lehdessä kirjoitettiin kirjastolautakunnan kokouksessa tehdystä päätöksestä, joka mahdollisti äänilevyjen lainaamisen asiakkaille seuraavan vuoden alusta alkaen. Päätöksen perusteena oli muualta saadut hyvät kokemukset. Uutisen mukaan kustannukset kirjojen ja konserttimusiikkilevyjen osalta yhtä lainauskertaa kohti olivat jokseenkin samat. Sen sijaan kevyen musiikin äänitteiden kestävyys oli osoittautunut heikommaksi. Ennen äänilevyjen lainaamisen aloittamista Salon kirjastosta oli ollut mahdollista lainata kielikasetteja ja -levyjä sekä lasten satu- laulukasetteja. Vuosittain näitä lainattiin Salon Seudun Sanomien uutisen mukaan yli 6000 äänitettä. Aineiston todettiin kestäneen melko hyvin lainauskäytössä. Vuonna 1981 Salon kirjaston kokoelmiin kuului hieman yli 1500 äänilevyä, joista noin kaksi kolmannesta eli noin 1000 oli konserttimusiikkia. Ennen äänilevyjen lainaamista asiakkaiden oli mahdollista kuunnella musiikkia kirjastossa. Tuolloin valtaosa kuunnellusta musiikista oli populaarimusiikkia. Lautakunta perusteli lainausta koskevaa päätöstään sillä, että hankitut levyt saataisiin palvelemaan musiikinharrastajia aikaisempaa paremmin (SSS 6.10.1981).

Viikkoa myöhemmin Salon Seudun Sanomat kirjoitti uudestaan, mitä kirjastolla on tarjota musiikinharrastajille.   Uutisessa esiteltiin koti- ja ulkomaisten musiikkikirjojen ja -lehtien tarjontaa sekä nuottikokoelmaa, soitonoppaita ja pienoispartituureja. Kokoelmaan tehtyjä hankintoja kirjastossa esitetiin muutaman kerran vuodessa ilmestyneiden uutuusluetteloiden avulla. Kirjastonjohtajana pitkään toiminut Hilkka Orava kertoi uutisessa, kuinka nuottikokoelmaan hankittiin aineistoa nimenomaan paikallisia musiikinharrastajia varten. On hyvä muistaa, että 1980-luvun alussa soittamista itsekseen opiskelijoilla oli hyvin rajatut mahdollisuudet saada käsiinsä sopivaa materiaalia. Harvassa soitonoppaassa oli liitteenä c-kasetteja, joista saattoi kuunnella opeteltavia kappaleita. Monet näistä soittamista itsekseen opiskelleet olivat kitaransoittajia.

Uutista lukiessani minulle tuli vaikutelma siitä, että Salon kirjastoon 1980-luvun alussa tehdyt nuottihankinnat oli tehty klassista musiikkia soittaneita varten.

Klassisen musiikin nuottivalikoimassa on pyritty ottamaan huomioon musiikin eri aikakaudet ja tyylilajit sekä toisaalta soittajien valmiudet. Eniten klassisen musiikin nuotteja on pianolle, mutta melko paljon on myös huilu-, viulu- ja kitaranuotteja.

Käytännössä soittajien valmiuksia myötäilevät aineistovalinnat huomioivat paikallisen musiikkikoulun opetusohjelmia. Salon Seudun Sanomien uutisessa korostettiin, kuinka asiakkailla on mahdollisuus esittää musiikkiaineiston hankintatoivetta ja jos toivottu teos oli loppuunmyyty, se pyrittiin saamaan kaukolainana asiakkaalle (15.10.1981).      

Seuraavan kerran Salon Seudun Sanomat kirjoitti kirjaston äänilevyjen lainaamisesta vuoden 1982 tammikuussa. Lehden mukaan Salossa otettiin levylainauksessa mallia Tanskasta, jossa kirjastoissa on yleensä yksi yhtenäinen levykokoelma, josta saa lainata kotiin tai kuunnella kirjastossa. Uutisessa kerrottiin, että suomalaisiin kirjastoihin oli aikaisemmin hankittu kaksi erillistä levykokoelmaa, kirjastossa kuunneltavat ja kotiin lainattavat. Populaarimusiikin lainaaminen oli Salossa lehden haastatteleman Hilkka Oravan mukaan mahdollista aloittaa vasta, kun kaupunkiin saadaan uusi kirjastotalo (SSS 9.1.1982).

Muiden kirjastojen kokemukset niin Suomessa kuin muuallakin osoittavat, että popmusiikista tarvitaan erikseen kirjastossa kuunneltavien ja lainattavien äänitteiden kokoelma ja lainattavien äänitteiden tulisi olla kasetteina. Tähän ei nykyisissä tiloissa ole mahdollisuutta.

Uutisessa mainittu Salon uusi kirjastotalo otettiin käyttöön lokakuussa 1986. Itse en muista, että tuossa vaiheessa olisi ollut populaarimusiikin aineistoilla kahden kokoelman käytäntöjä. Jos joku muistaa toisin, hän kertokoon sen minulle.

                        Kuva amerikansuomalaisen Sylvester Aholan levyn etiketistä.